Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148
Vilho Soini (alkujaan Hoffrén) syntyi Korpilahdella 29 p.
jou-luk. 1854. Antautui f il. kandidaatiksi tultuaan v. 1876
sanomalehtialalle, liittyen U. Suomettaren toimitukseen. Oli vv. 1890—
1903 U. S:n taloudenhoitaja ja kutsuttiin vuoden 1904 alusta
Kansallisosakepankin johtokunnan jäseneksi.
Soinin teelmiä on hajallaan kuvalehdissä, kalentereissa y. m.
Suomen Kuvalehdessä v. 1876 ovat kertoelmat Suntion kosto ja
Sedän toivo, v. 1877 sarja Kirjavia kuvia pölkkyjen historiasta ja
v. 1878 jutelmat Pillipiipari ja Rekiretki. Kansanvalistusseuran
Kalenterissa 1881 on novelli llvolan tyttäret. Samalta ajanjaksolta
ovat pienet komediat Kevään oikkuja (näytelty 1877, painettu 1899)
ja Kaupunkimme rouvat (näytelty 1879). Myöhempiä, erikseen
ju-laistuja ovat pieni vakava maalaisnovelli Erkki (1882),
3-näytöksi-nen »draamallinen kuvaelma» Valoa kansalle! (1883) ja Soinin laajin
novelli Kaarlo Tiira (1888). Myös näppäränä tilapäärunoilijana
on Soini nuorempana esiintynyt sekä vähän suomentajanakin (esim.
Topeliuksen »Jäänlähtö Oulunjoesta»).
Soinin kuvaustapa on jo täysin realistinen, tosioloinen, mutta
kuvauksista heijastaa läpeensä idealistinen elämänkatsomus. Hän
tosin näkee elämässä paljon nurinkurisuutta ja pikkumaisuutta,
mutta hän katselee sitä hilpeän humoristin silmillä; se herättää
hänessä enemmän naurua kuin suuttumusta, elämä kun nyt kerta
kaikkiaan on sellaista sekamelskaa. Tähän hupaisaan huumoriin
yhtyy kuitenkin pohjaväreenä omituinen, kaihonsekainen
tunteellisuus juurikuin osottamaan, ettei sittenkään kaikki ole niinkuin
olla pitäisi, ja se antaa Soinin huumorille aivan erikoisen leiman.
Soinilla on jo useita yhtymäkohtia myöhempien realistiemme,
varsinkin Juhani Ahon kera. — Hän on yhtä kotiutunut aikansa
todelliseen rahvaanelämään kuin pikkukaupunkien poroporvarillisiin
oloihin. Molemmista hän tarkkasilmäisenä huomaa elämän sekä
naurettavia että vakavia puolia, varsinkin juuri edellisiä, joista hän
piirtelee kepeän leikillisiä pikakuvia. Hänen huumorinsa ei ole
aivan Suomalaisen räiskyvää ilotulitushuumoria; siinä on sen kaikessa
hilpeydessä vahvempi todellisuusleima. Muuten Soini luistavana,
kouliutuneena tyylitaiturina suuresti lähentelee Suomalaista, ollen
hänkin siinä suhteessa aikansa ensimäisiä.
Suomen Kuvalehden lukijat kuuluvat jännityksellä odotelleen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
