Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
169
innostuksessa runottaria palvelleet ja myöhemmin ainoasti silloin
tällöin ensi lempeensä palanneet. Heille on käynyt samoin kuin
Oksaselle ja Suoniolle; muut tieteelliset, kansalliskirjalliset ja
yhteiskunnalliset tehtävät ovat heidät runottarilta riistäneet. Mutta
koska heille kaunokirjailijoina juuri laulurunous on ollut
luonteenomainen, yhdistämme heidät tämän otsakkeen alle.
Oksanen ja Suonio olivat’ alottaneet uudemman taidelyriikan
suomenkielellä, Kivi oli antanut sille mielikuvituksellista lentoa ja
tunnepitoista tuoreutta. Näin hiihdettyjä latuja astui muitakin
laulajia, joista tosin vain harvat ovat runoilijoina tunnetun nimen
saavuttaneet. Monet heistä ovatkin esiintyneet pelkkinä »albumi- ja
kalenterirunoilijoina», toiset enimmäkseen runojen ja runoteosten
kääntäjinä, kolmannet pienien runovihkojen julkaisijoina.
Oikeastaan vain Erkko yksin pysyi laveana laulajana läpi ikänsä
1870-luvun taitteesta 1900-luvulle saakka, kuvastellen runoudessaan
tämän pitkän ajanjakson perättäisiä virtauksia. Myös Kramsu on
tämän ajan runoilijoista erityisesti. huomattava voimakkaan
omaperäisenä, jylhänä laulajana. Muut lyyrikot ovat omintakeista
runoilleet enimmäkseen vain tilapäisesti, omistaen pääharrastuksensa
toi-senlaatuisiin tehtäviin. Suunta heillä oli yleensä vanha, etupäässä
Runebergin ja Topeliuksen latuja kulkeva isänmaallis-ihanteellinen,
aiheina isänmaa, suomenkieli, suomenkansa, ihmisyys, vapaüs,
lempi, kevät, luonto j. n. e. Suomalainen runokieli heidän
käsissänsä kehittyi yhä notkeammaksi ja vivahdusrikkaammaksi.
Oksasen ja Suonion aikalainen runoilijana oli
Aleksanteri Rahkonen,
joka yhdessä muutamain vanhempien, osaksi tämän esityksen
piiriin kuulumattomien (Schröder, Hannikainen, Mansikka, Räty,
Slöör, Suonio) ja nuorempien (Godenhjelm, Vuorinen, Jännes)
runoniekkani kera edustaa ikäänkuin »Vanhan Suomen» kansallista
heräämistä ja muuhun Suomeen jälleen henkisestikin liittymistä.
Useimmat näistä »Vanhan Suomen» laulajista olivat peräisin
rahvaan riveistä ja siis osaltaan kuvastivat paljon kärsineen Karjalan
kansan jälleen herännyttä henkistä valppautta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
