Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
Rahkonen oli kirjailijakohtaloltaan Kiven ja Tuokon sukua,
köyhä »ylioppilaskirjailija», joka lahjoillaan aikaisin herälti hyviä
toiveita, mutta pian sortui epäsäännöllisen elämänsä seurauksiin.
Omintakeista häneltä kuten Tuokoltakin 011 vähän, mukailuja ja
suomennoksia viljalti. Hän oli myllärin poika, syntynyt 26 p. kesäk.
1811 Viipurin pitäjässä. Sai isäpuolensa, vaskiseppä Meurosen
toimesta koulusivistyksensä Viipurin ruotsalaisessa siviilikymnaasissa
ja tuli ylioppilaaksi v. 1862. Hyvän suomenkielen taitonsa ja
kujallisten lahjainsa tähden hän oli hyvin tervetullut avunlisä Helsingin
suomenmielisissä piireissä ja ottikin alussa hartaasti osaa näiden
piirien rientoihin 111. m. kansantajuisten suomenkielisten luentojen
pitämiseen, kuvalehden »Maiden ja Merien takaa» avustamiseen ja
Vänrikki Stoolin Tärinäin ensi osan, varsinkin sen humorististen
runojen suomentamiseen. Pian kuitenkin epäsäännöllinen elämä ja
murtunut terveys pakoittivat hänet jättämään opinnot ja
siirtymään v. 1869 kotiseudulleen, missä sitten elätti itseään
kirjailemi-sella ja tilapäisellä opetustyöllä, kunnekka kuolema, jota jäytävä
rintatauti jo kauan oli ennustanut, 1 p. toukok. 1877 korjasi
riutuneen runoilijaparan.
Lyyrikkona Rahkonen paitsi »Vänrikkien» käännöksiä tuotti
enimmäkseen uudempien ruotsalaisten ja saksalaisten laulujen
suomennoksia ja mukailuja, joiden tarkoituksena oli »iltaseuroilta ja
kouluilta» poistaa »kaunissävelisten» laulujen puutetta. Nämä ynnä
parikymmentä omaa sepitelmäänsä hän vv. 1865—67 julkaisi
kahtena »parvena» Sääskiä. Rahkosen omat runot eivät ole
suuriarvoi-sia; häneltä näkyy puuttuneen korkeampi omaperäinen mielenlento
ja tunteen voima. Paraat niistä ovat aiheiltaan isänmaallisia (esim.
Leivo, Imatralla)y muutamat kaikuja Suoniosta (esim. Suomen
Ruot-salaisille). Käännökset olivat ajakseen kylläkin sujuvia ja
laulu-kelpoisia (esim. Kevätlaulu) ja ovat pysyneetkin milt’ei samassa
asussa seuraavan ajan laulukirjoissa. Kalevalaisella runomitalla
hän (1868) ruotsista mukaili saksalaisen Müller v. Königswinterin
pienen huvinäytelmän (»Sie hat ihr Herz entdeckt») nimellä Kukka
kultain kuusistossa, jota sittemmin sujuvan runokielensä ja sievän
m
lemmenromantiikkansa vuoksi usein esitettiin seuranäytelmänä.
Kotipuolelleen siirtyneenä hän v. 1869 julkaisi tanskalaisen
Hei-bergin huvinäytelmästä »Kong Salomo og Jörgen Hattemager» mu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
