Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
172
Jo 1860-luvun alussa näkyy Vuorisessa heränneen runoilemisen
halu. Sen hedelmiä hän vähitellen julkaisi sanomalehdissä (Otava,
Ilmarinen, Pääskynen), Jyväskylän seminaarilaisten
albumijulkai-sussa »Suomen saloilta» I—II, Suomen Kuvalehdessä ja avustuksena
laulukokoelmissa. Erikoisjulkaisuina ovat ilmestyneet runo
vihkonen Sepitelmiä (1875), pikku kirjanen somia, siveellisen opetuksen
sisältäviä eläintarinoita Kotikuusen kuuluvilta pieniä pakinoita (1881)
ja Raittiusrunoja (1889) sekä kansanelämää kuvaava hilpeä,
lemmentarinan höystämä talkookertomus Salmelan heinätalkoot (1891).
— Sujuvalla kynällä ja hartain mielin Vuorinen on sen lisäksi
suomentanut 8 vihkoa Sankeyn Lauluja Karitsan kiitokseksi (1876—
81), eräitä »Matkalauluja» ja »Lähetysvirsiä», Topeliuksen
lastenrunoja, osittain myös Turgenjevin kertomuksen »Aatelispesä» (1888)
y. m. :
Vuorisen runojen ja suomennosten pääansio on niiden ajakseen
perin sujuva ja vaivaton runopuku. Kieli on mehevää, ja vaikeat,
monimutkaiset runomitat runsaine loppusointuineen hersyvät
häneltä sangen helposti. Runojen sisällys sen sijaan ei ole liioin uutta
tai omaperäistä, ei mitään »syntyjä syviä». Etusijassa Vuorinen
on vaatimaton ihanteellismielinen nuorisonrunoilija Topeliuksen
malliin. Hän laulaa hilpeästi lasten ja nuorison leikeistä
(Luistin-retki, Lumisilla, Uimalaulu y. m.), antaa nuorille tovereilleen
vakavia neuvoja työskentelemään Jumalan ja isänmaan kunniaksi
(Vei-koille, Muistomerkkiä jaettaessa, Maansa puoltajain laulu)9 kertoo
hupaisia ja vakavia lapsuus- ja nuoruusmuistelmia (Lapsuuden
kotiin tullessa, Kova pää, Unohtumaton hetki), piirtelee raikkaita
luonnonkuvia (Kerran talvipäivänä, Pakkasen pakinoita),
kaivau-tuupa joskus oman sydämen erhetyksiin ja taisteluihin
(Palautettu, Eksynyt, Sydämelleni)9 viitaten aina Korkeimman apuun ja
johtoon. Tämän kaiken hän tekee luontevasti ja koruttomasti;
hilpeydenkin takaa soi harras perussävel. Joskus purkautuu esiin
vihlova iva kuten raittiusrunossa Juokaa miehet, juokaa! Joskus
taas iva on kepeän leikillistä; sellaisia ovat hänen pienet
kompa-runonsa. Myös lemmenkaiho helähtää ilmi kuten notkeassa runossa
Leivo. Eikä puutu somia idyllikuviakaan (esim. Juhannus
Karjalassa). Sen sijaan varsinaiset kertovat runot (Saaren Lotta,
Kaksois-veljekset) ovat pitkiä ja ikäviä. — Säeseppänä Vuorinen oli aikansa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
