Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
173
notkeimpia ja teki pieneltä osaltaan suomalaiselle runokielelle
samantapaisen palveluksen kuin toinen meheväkielinen Itä-Suomen mies,
Kaarlo Suomalainen (Samuli S.), samoihin aikoihin teki
suomalaiselle proosalle. Vuorisen ja Suomalaisen kirjailijaluonteet ovat
muutenkin sukua toisilleen; molempien tunnusmerkkeinä on viaton
hilpeys ja syvä vakavuus toisiinsa yhtyneinä1.
Jyväskylän seminaarin kasvatteihin kuuluu myös ensimäinen
suomenkielinen naisrunoilija, joka Vuorisen ja Erkon viimeisenä
seminaari vuotena kaukaa Kainuun maasta nuorena ja haaveksivana
neitosena saapui tähän Keski-Suomen uuteen sivistysahjoon ja
harvinaisilla runolahjoillaan heti sai toveripiirin huomion ja ihailun
osakseen. Mutta sama ankara sallimus, joka kirjallisuudeltamme
on kesken kevään niin monta lupaavaa tainta taittanut, vei pian
tämänkin toivorikkaan laululintusen hautaan. Paljon ei nuori
Iisa Asp
ø
ennättänyt runoilla, mutta sekin vähä, mitä häneltä on jäänyt,
todistaa hänessä asuneen erittäin hienon ja ihanteellisen runohengen,
jolta olisi sopinut toivoa runsasta satoa.
Hän oli syntynyt Utajärvellä Oulujoen varrella 4 p. helmik.
1853, eli lapsuutensa ajan Suomussalmella, missä isä oli
tehtaan-kirjurina, kävi Raahen tyttökoulua 3 lukukautta, muutti
vanhempineen 1870 Puolangalle ja tuli 1871 Jyväskylän seminaariin vai-
1 »Vanhasta Suomesta» oli kotoisin myös salamini O. A. J. Keinänen,
joka v. 1867 julkaisi vihkosen Suomalaisia lauluja. Niiden kieli ja runomitta
on perin kömpelö ja virheellinen, ja runollisestakin ne ovat aivan ala-arvoisia,
voisipa sanoa lapsellisia jaarituksia. — Keinänen, oikealta nimeltä Olivier
August Johan Garlenius, oli kotoisin Savonlinnasta, syntynyt 1841,
ylioppilas 1864, fil. kand. 1872. Tuli sitten — muka onnettoman rakkauden
johdosta — mielenvikaiseksi ja eli Savonlinnan vaivaishoidon avulla 1900-luvun
alkuun. Mielenvikaisena hän seurusteli tähtimaailmain — yliopistollisen
pääaineensa — kera ja kutsui itseään »Viipurin kuninkaaksi» (Viborgska
kun-gen). Harrasti aikoinaan innokkaasti kotiseutunsa muinaistietoa. (Vrt.
Antero Pelkonen, »Entisajan muistoja Rantasalmen kihlakunnasta»,
alkulause. — Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXII, 1902.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
