Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
174
puakseeu jo 12 p. marrask. 1872 vilustumisesta saadun rintataudin
uhrina kuolon uneen.1 39 ^SB | I11
Jo lapsena oli lahjakas ja haaveksiva Iisa runouteen mieltynyt
ja luki ahkerasti ruotsalaisia runoilijoita. Koulutyttönä
(11-vuoti-aana) hän sepitteli itsekkin pieniä runoja, satuja ja kertoelmia sekä
toimitti kotona nuoremmille siskoille omintakeista kaunokirjallista
sanomalehteä. Alussa hän runoili ruotsiksi, mutta rupesi
myöhemmin, varsinkin seminaarin vahvasti kansalliseen ilmakehään
tultuaan, käyttämään runoissa oikeaa äidinkieltään suomea.
Seminaarissa-olo se vasta antoikin hänen runottarelleen kantavammat siivet.
Kaikkiaan jäi häneltä alun toista sataa runoelmaa, ruotsin- ja
suomenkielisiä. Niitä on painettu seminaarilaisten albumissa »Suomen
Saloilta», lastenlehdessä »Pääskynen» ja hänen haudallaan jaetussa
vihkosessa Muisteliaisia; enempi osa lienee julkaisematta. —
»Hänen runoelmissaan ilmaantuu todellinen innostus, rikas
kuvitus-voima ja muodon tarkkuus», sanoo niistä eräs hänen runottarensa
lähempi tuntija (O. Ansas). Lämmin isänmaanrakkaus, Suomen
kansan ja kielen menestys ja jalot riennot olivat hänelle
sydämenasioita. Tutuimpia hänen sepitelmistään ovat muodoltaan ja
sisällykseltään hieno Aallon kehtolaulu (»Nuku, nuku aaltonen, nuku
jo!») ja hänen isänmaalliseen valistustyöhön vaativa
»testamenttinsa Suomen neidoille» Kutsu taistohon. Harras, vakava-aatteinen
sävel soi vleensä hänen kaikista runoistaan.
Ylioppilasalbumit, kuva- ja aikakauslehdet, juhla- ja
tilapää-julkaisut sisälsivät 1870- ja 1880-luvuilla runsaasti nuorempain
runoniekkani sepitelmiä. Varsinkin hämäläisten ja savokarjalaisten
albumit ovat siinä suhteessa mainittavia. Monet pysähtyivätkin
pelkiksi »albumi- ja kalenterirunoilijoiksi», toiset taas myöhemmin
kokoilivat runonsa pieniksi runovihkoiksi. Sitä ei, ikävä kyllä, ole
vieläkään tehnyt tunnetuin ja muutenkin huomattavin »albumi- ja
kalenterirunoilija»
1 Ks. O. Ansaan muistokirjoitusta (Lönnrot-Albumissa 1882) ja A.
R(amste)dtin kirjoittamaa elämäkertaa (Suomen Kuvalehti 1873).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
