Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
175
Paavo Cajander,
joka sulasta vaatimattomuudesta yhä on pidättäynyt julkaisemasta
kauniita runojaan koottuina. Elämänsä kirjallisen päätyön on
Cajander toki suorittanut etevänä Shakespearen kääntäjänä.
Paavo Emil Cajander on hämäläinen kuten monet muut tämän
ajanjakson laulajista (Kivi, Tuokko, Erkko y. m.). Polveutuen
hauholaisesta talonpoikaissuvusta hän syntyi 24 p. jouluk. 1846
Hämeenlinnassa, missä isä oli nahkurina. Ylioppilas Hämeenlinnan
lukiosta 1863, maisteri 1873. Kuului vv. 1873—74 Kirj.
Kuukaus-lehden ja vv. 1875—80 Suomen Kuvalehden toimitukseen. Oli v. t.
suomenkielen lehtorina yliopistossa vv. 1886—88 ja nimitettiin
samaan virkaan vakinaiseksi 1890. Kunniatohtori 1907.1
Cajanderin omien runoelmain luku 011 verrattain vähäinen,
siinä puolensadan paikkeilla. Niitä on enimmin hämäläisosakunnan
albumissa »Kaikuja Hämeestä», varsinkin sen kolmessa ensi vihossa
(1872—78), muutamia myös Suomen Kuvalehdessä,
Kansanvalistusseuran Kalenterissa, Snellman- ja Lönnrot-albumeissa (1881 ja
1882), Liitto-albumissa (1902) y. m. Kansanvalistusseura on niistä
parikymmentä julaissut pikku vihkosena »Paavo Cajanderin runoja».
Vaikkapa siis sato 30 vuoden ajalta ei olekkaan runsas, on se laadul-
#
taan sitä täyspainoisempi. Cajanderin runoissa yhtyy näet yleviin,
harvaviivaisiin aatteihin miehekäs tunne ja taiteellisen eheä,
voisipa sanoa milt’ei veistokuvallinen muoto. — Hän on tuon suuren
kansallisen kevätajan uskollinen laulaja, joka Runebergin ja
Topeliuksen jälkiä seuraten vuosikymmenien läpi on säilyttänyt eheinä
sen kauniit, kantavat ihanteet, antamatta ajan hyörinän niitä
särkeä ja juoksematta jokaisen uuden tuulenpuuskan jäljissä. Hän ei
nykyajan nuorten runoniekkain tapaan pue säkeiksi jokaista
yksilöllisen mielialan pikkuvärettä ja väreen hiventä, vaan pysyy
selkeänä, objektiivisena yleispätevien aatteiden tulkkina. Tästäpä
myös johtunee, että hän mielellään pukee nämä aatteet, saadakseen
ne havainnollisemmiksi, kertovaan, ballaadintapaiseen asuun;
runoilijan yksilöllinen »minä» pysyy verrattain taustalla.
Voimallisin perussävel Paavo Cajanderinkin runoissa on isän-
1 Cajanderista ovat lähemmin kirjoittaneet B. F. Godenhjelm
Valvojaan 1907 ja Fr. J. Lindström Aikaan 1907.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
