Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
177
kohoamisesta tiedon ja sivistyksen linnoituksiksi, iloitsee
suomalaisen taiteen voitoista ja suree sen tappioita (runot Suomalaisen
alkeisopiston vihkiäisissä, Hämeenlinnan lyseekartanon vihkiäisissä,
August Ahlqvistin täyttäessä 60 vuotta, Kaarlo Bergbomille 1893,
Suom. teatterin 25-vuotisjuhlassa 1897, Aleksis Kiven haudalla, /o/*.
Takasen muistoksi) ja toivoo että isänmaanrakkaus yhä jaksaisi
kaikki yhdistää (Promotsioniruno 1890):
–-ikiliittohon
Varjellakseen äitiänsä viime hengenvetohon.
Isänmaan ihana luonto, jota hän sen kesäisessä kauneudessa on
katsellut, on saanut hänet unelmoimaan »pyhälle, armaiselle isänmaalle»
kaikkea hyvää, »taivasten antimet runsaimmat» (kaunis Kallion
»Omaan maahan» vivahtava runoelma Salomaa). — Aito
Runebergiläinen henkäys käy Paavo Cajanderin isänmaallisen runouden
läpi. Suomi on hänellekin vielä eheä, kokonainen, toivorikas.
Muutamat muutkin vakavat yleisinhimilliset tunnot ovat
saaneet Cajanderista, tulkin. Koti-, perhe- ja äidinrakkaus esiintyy
kauniisti runoissa Kotiliesi, Vaivais-Aapo, (äidin) Haudalla, (äidin)
Kuva ja sommittelultaan taidokkaassa ballaadissa Kehrääjä-äiti.
Pettyneitä lemmentoiveita tuskineen ja kaihoineen kuvastavat
ballaadimaiset runot Saaren impi, Leena ja Marketta sekä Vanha
lempi. Vaikkapa hän ei olekkaan mikään hetkellisten, yksilöllisten
lemmenailahdusten säkeiksi punoja — lempi on näet hänestä
yksistään vakava, pyhittävä tunne, kodin liesi (vrt. runo Häissä), —
puhkeaa toki joskus omakin yksilöllinen lemmen ja onnellisen
perhekodin kaipuu suoraan ilmi kuten runossa Tähdet ja kansanlaulun
sävyisessä Oi, jos oisi. Saapa uhmamielinen vapaudentuntokin
kerran nuorekkaan, joskin hieman sekavan ilmaisunsa runossa Orja.
Nämä harva vii vaiset yleisinhimilliset tunnot on Cajander, kuten
jo mainittiin, laulanut ilmi yhtä harvaviivaisessa, taiteellisesti
hallitussa muodossa. Siinäkin suhteessa on kai Runeberg ollut hänen
etevin oppi-isänsä. Mielellään Cajander viljelee muiden
vanhempain vieraskielisten runoilijain (Runeberg, Topelius, Uhland,
Malmström y. m.) valmiiksi muokkaamia runomittoja jopa asetelmiakin,
mutta painaa muutoin runoihinsa oman suomalaisen leimansa.
Hänen runotyylinsä on kuuleaa ja korutonta. Sekä sisällyksen että
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 12
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
