Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
194
Ballaadit likka ja Jaakkima Berends ovat Kramsun
perisuomalaisen rotutunteen valtaisin ilmaus, mestarirunoja molemmat.
Niiden rinnalla Hannu Krankka ja Taneli Luukkonen kalpenevat vain
vilkkaiksi tilapääkuviksi. Tosin niissäkin on ivaa, jopa
myrkyllistäkin, joskohta humoristisesti esitettynä. Sanoohan Krankka, kun
vouti turkkinsa avulla on päässyt sukkelasti hänen käsistään karkuun,
kuulleensa kylläkin viisaan neuvon:
Sä karhu nylje vasta
Kun tappanut sen oot!
mutta sen unohtaneensa. Ja onhan sisseillä, kun Venäjän tsaari on
heidän käsistään päässyt pakoon (aihe on »Välskärin
kertomuksista» otettu) ainakin yksi lohdutus: talonpoika ei ole »saloilla
Suomenmaan» koskaan ennen ajanut niin jaloa otusta eikä luultavasti
tule vastakaan ajamaan!
Siis kaikkialla herran ja talonpojan, sortajan ja sorretun jyrkkä
vastakohta. Siinä ollaan kaukana Runebergiläisistä ihanteista.
Tätä vastakohtaa laulaa Nuijasodan laulu (Tarina):
Kuin koirat herrainsa eestä ennen
Me käytiin taistoon ja kuolemaan.
Nyt, eestä kansamme kuoloon mennen,
Nyt ihmisinä me taistellaan.
Sama laulu on kaikuva kerran vielä uudestaan, kun Suomen sydän
jälleen uljaasti sykkää »ja suurten toimien hetki lyö». Sorrettu
talonpoika kostaa, mutta ei vain »sortajansa sortamalla», vaan vielä
enemmän hiljaisella, kärsiväisellä työllä. Niin uhkaa voittajillensa
kuoleva talonpoika »pilkan hymy huulillaan» Santavuoren verisellä
kentällä runossa Santavuoren tappelu:
Mut ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään:
Vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään. —
Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö,
Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ.
Jos sittenkin kävisi niin, että aikojen viertyä Suomessa »ventovieras
kansa» laulaisi Suomen ihanuutta »kielin vierahin», ainakin yksi
lohdutus on runoilijalla haudassaan (Unelma): hän tietää että hänen
oma kansansa toki »kuoli kunnialla» edestä isänmaansa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
