- Project Runeberg -  Uudempi suomalainen kirjallisuus / 1. Vanhempi eli perustava aika /
195

(1911-1912) Author: Oskar Albin Kallio
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

195

Synkkä oli siis suomenkansan menneisyys; synkältä näytti sen
tulevaisuuskin. Vapautta ei sille näkynyt. Mutta tarkemmin
katsoen — kaikkiallahan vapaus oli koditon! Tosinhan »uusi aika»
touhusi paljonkin, mutta miksi hyväksi? Vain siksi että »kahleet uudet
ihmishenki saa». Ei edes »luona täytten maljain» vapaus viihdy, sillä
vapaudenjulistajat itse siinä sortuvat »viinan orjiksi». Tässä asiassa
puhui kai oma kokemus, ja sepä se hänen rintaansa raatelikin.
Vapauden laulaja — viinan orja! Hänen puhtaaseen sydämeensä oli
»elonvirta viskellyt ryönäänsä», oli sen samentanut syksyistä yötäkin
pimeämmäksi:

Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie;

Mut synkempi vielä on eloni tie;

Voi yölläkin tähtönen tuikata vielä,

Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä.

hän laulaa synkässä runossa Onneton. Ja hän ihailee kevään ensi
leivon uskoa ja toivoa, vaikka vielä pakkanen paukkaa, ja toivoo
että hänkin »keskellä jäiden» ja »unohtain kauhua tyhjyyden» voisi
haaveilla keväästä ja päivänpaisteesta. Turhia haaveita. Hän saa
viettää yhä »tähdetönt’ yötä». Kohtalo 011 hänet »onnesta pois
sulkenut» ja joka haaralla ovat »tiet elon kurjat ja kaidat». Mutta hän
kantaa tuskansa miehekkäästi, valittamatta, jopa uhmamielin
nauraen ( Miksi naurat):

Sun naurus äänekäs onkin vaan
Niin synkkää pilkkaa ja uhkaa!

Se on sellaista »maailmanlopun» naurua, josta vihdoin kaikki on
yhdentekevää. Ei maksa vaivaa surra, jos kulta hylkää — saahan
toisia yllin kyllin. Ja voihan nauttia edes »hetken onnea» pullon
seurassa, sillä »post mortem pocula nulla» — kuoleman jälkeen ei ole
sitäkään lohdutusta ja iloa tarjona. Siis kiireesti:

Ken riemuita tahtoo, hän joutukohon

Ja juokoon; jo pullomme puolillaan on.

Ja hukkukoon huomenna taivas ja maa,
PK -Kun siksi vain juoda ja riemuita saa!

Siltä kannalta ottaa huoleton mustalainenkin elämänsä vaeltaissaan
iloisena kaiken maailman teitä. Samoin »Laulu-Hansa». Kuoleman

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 18:42:46 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/uudempi/1/0199.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free