Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
196
jälkeisillä asioilla ei maksa vaivaa mieltänsä rasittaa. Sittenpähän
• • 1 1 t* •• _
nahdaan.
Näin on runoilija lopulta turtunut kaikelle. Hän vaipuu
vähitellen yhä tylsempään tunnottomuuteen, kunnekka vihdoin
todellakin »tähdetön yö» hänet kokonaan yllättää ja ympäröi.
Juhana Henrik Erkko.
Aivan toisen kuvan tarjoo J. H. Erkon runous. Myös se kantaa
jopa ankariakin sisäisen taistelun merkkejä, mutta tämä taistelu
johtaa runoilijansa eheyteen ja sopusointuun. Hän taistelee itsensä
oman itsenäisen elämänkatsomuksensa lujalle pohjalle ja koettaa
istuttaa tämän elämänkatsomuksen kansalaisiinsakin, sillä hänen
mielestään runoilijan tulee samalla olla kansansa opettaja ja
henkinen lipunkantaja. Siinä suhteessa hänellä periaatteellisesti on useita
yhtymäkohtia Päivärinnan ja yleensä vanhempain
»valistuskirjailijat» kera. Erkko rupeaa ensin runoille pelkästä omakohtaisesta
laulamisen halusta, laulella liritteleekin aikansa ratoksi vuosikausia,
kunnekka vähitellen huomaa ajan rientäneen hänen ohitseen. Silloin
hän herää ja alkaa kiiruhtaa ajan jäljissä. Hän tekeytyy siinä
liikkuvien aatteiden ja virtausten tulkiksi, sittenkuin ne ensin on
sisäisellä taistelulla omikseen sulattanut, ja pysyttäytyy nyt aikansa
nuorekkaana lipunkantajana loppuun saakka. Ihmisyys on ennen
muita se tunnussana, jonka hän on tällöin lippuunsa kirjoittanut
ja jonka perässä hän kutsuu kansaansa kulkemaan. Mitään
erityisemmin omaperäistä, voimakasta ja profeetallista ei hänen
kutsuissaan tosin ole — hän ei luo aikaa vaan aika luo hänet — mutta
se hartaus ja vilpittömyys, jolla Erkko laulajaleiviskäänsä koettaa
tehdä korkoa kasvavaksi, antaa hänelle aivan erikoisen sijan
runoili-jaimme joukossa, puhumattakaan siitä että hän aikoinaan oli ainoa
laulaja, joka laulajana »pysyi lujana loppuun saakka», silloinkuin
muut hänen aikalaisensa laululinnut olivat jo kauan sitten
vaienneet. J
Erkon elämäkerta on tuo tavallinen köyhän runoilijan tarina:
syntyy matalassa kodissa, janoaa tietoa, saa sen alkeita seminaarissa,
kehittää itseään opinnoilla ja matkoilla pitkin ikäänsä, minkä leipä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
