Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käännöskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
224
nöksen.1 V. 1848 ilmestyi monesti mainitun Annikka nimisen
kaunokirjallisen suomennossarjan 3. osana Kiljanderin suomentama
ruotsalaisen E. J. Stagneliuksen näytelmäruno »Martyrat» ja v. 1855
Annikan 4. osana ruotsalaisen C. A. Nikanderin murhenäytelmä
»Taikamiekka» (Runesvärdet), joka vain siten läpäisi tunnetun
1850-vuoden sensuuriasetuksen, että selitettiin näytelmän kuuluvan
uskonnolliseen kirjallisuuteen (se esittää kristinuskon ja pakanuuden
välistä taistelua Ruotsissa) ja Porvoon tuomiokapituli sen sellaisena
hyväksyi painettavaksi. Myöhemmin ilmestyivät Kiljanderin
kääntäminä Runebergin »Nadeschda» (1860; painettu tunnetun
suomalaisuuden harrastajan ja sanasepän, piirilääkäri Wolmari Kilpisen
(Schildtin) keksimällä »venyke-kirjoituksella»), »Fjalar kuningas»
(1876) ja »Salaminin kuninkaat» (1880). — Kiljanderin kieli on
kaunista ja runollista; alkusointua on taitavasti käytetty koristuksena.
Runomitan hän, kuten monet muutkin vanhemmat runontekijät,
aikaisemmin perusti yksinomaan tavujen laajuuteen. Sittemmin
hänkin taipui noudattamaan uudempaa korkoon rakentuvaa mittaa
ja uudisti sen mukaisesti Nadeschdan ja Fjalarin käännökset, jotka
hänen kuoltuaan (osaksi toisen henkilön korjailemina) toistamiseen
painettiin (vv. 1879 ja 1881). Nykyään Kiljanderin
Runeberg-kään-nökset ovat vanhentuneina saaneet väistyä uudempien ja
ajanmukaisempien (Eino Leinon ja O. Mannisen käännösten) tieltä. Myös
uuden virsikirjan muodostamiseen on Kiljander ottanut osaa
(jäsenenä 1863-vuoden virsikirjakomiteassa).
Kiljanderin ikäinen oli pastori Eerik Juhana Blom (synt.
Iisalmella 1817, v:sta 1860 Sysmän kappalainen, kuollut 1887), joka
m. m. on ajakseen sujuvasti suomentanut saksalaisen G. E.
Lessin-gin etevät suorasanaiset näytelmät »Emilia Galotti» ja »Minna von
Barnhelm» (painetut Näytelmistöön 1861 ja 1864). Huonommin
onnistuivat häneltä runokäännökset; niitä ovat ruotsalaisen E.
Tegnérin kuuluisa runotarina »Frithiofin satu» (1872) ja Runebergin
»Hirvenhiihtäjät» (1876). Nimellä Niitä näitä runouden alalta hän
v. 1873 julkaisi vihkosen suomennoksia Runebergin, Franzénin,
rouva Lenngrenin y. m. pikkurunoelmista. Blomin
runokäännökset ovat tätä nykyä jo aivan vanhentuneita.
1 Hiukan aikaisemmin samana vuonna oli Suomettaressa Konstantin
Schroederin suomennos samasta laulusta; se on paljoa kankeampi kuin
Kiljanderin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
