Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käännöskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
226
4 -Ti
kielen runsaita kielivaroja. Hänen runomittaisia suomennoksiaan
ovat: Homeroon »Odysseian» 3 ensimäistä laulua (1877; 2 ensimäistä
Hämeenlinnan normaalilyseon vuosikertomuksen liitteessä, kolmas
Kirjall. Kuukauslehdessä); saksalaisen runoruhtinaan J. W. von
Goethen mainion »Faust» näytelmän ensi osa (Runotar II, 1884);
muinaiskreikkalaisten traagikkojen Sofokleen murhenäytelmät
»Antigone» (Runotar IV, 1885, korjattu laitos 1910) ja »Kuningas
Oidi-pos» (näytelty 1905, painamaton) sekä Aiskyloon tragedia
»Agamemnon» (Runotar V, 1897); Runebergin lyyrilliset ja pienemmät
eepilliset »Runoelmat» (1885—87) y. m. vähempiä runosuomennoksia.
Myös uuskreikasta hän on kääntänyt sekä runoa että suorasanaista
(D. Vikélas, »Lukis Laras» y. m.). Hänen taitavasta kädestään on
suomennettuna lähtenyt myös V. Lübken suuri »Taiteen historia»
(1893), Platonin dialoogi »Gorgias» (1899) ja R. Euckenin »Suurten
ajattelijain elämänkatsomukset» (1905) — kaikki teoksia, joissa
suo-mentajan kielitaito samoinkuin noissa vaikeissa
runokäännöksissäkin on pantu kovalle koetukselle. Muista K.
Forsman-Koski-miehen proosakäännöksistä mainittakoon vielä V. Rydbergin etevä
romaani »Aseseppä» (1895), J. V. Snellmanin »Valitut teokset» (1896
—01, yhdessä Aatto Suppasen kera), Marchin »Raamatun
yökoh-tauksia» (1904) j. n. e. Suomennostyön ohella hän on toimittanut
koulusanakirjoja, »Anthologia Homerica»-nimisen alkukielisen
valikoiman Homeroon runoista ja Kreikkalaisten ja Roomalaisten
Myto-logiian (1895) sekä käsitellyt erityisissä kirjoitelmissa varsinkin
muinaiskreikkalaisia sivistystä ja kirjallisuutta, ollen meillä sen
uutterimpia tutuksi tekijöitä suomenkielellä.
Emanuel Tamminen (alkujaan Ekqvist; synt. 1852 Uud.
kirkolla (T. 1); kansakoulunopettaja) on onnistuneemmin kuin edellä
mainittu Blom suomentanut Tegnérin »Frithiofin sadun» (Runotar
III, 1885) sekä lisäksi valikoiman Franzénin »Runoelmia» (1891),
kertomarunon »Waltharius» (Scheffelin »Ekkehard» romaanin
käännöksessä 1903), useita proosakäännöksiin liittyviä pienempiä
runoelmia, paljon raittius- ja lastenrunoja j. n. e. Myös omintakeisia
pikku teelmiä (esim. sotakertomus Puujalka, raittiuskertomuksia
y. m.) on Tamminen sepitellyt. Häneltä luistaa runokieli
kutakuinkin helposti. Tosin nuoremmat käännöstaiturit jo ovat hänetkin
sivuuttaneet.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
