Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käännöskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
227
Paljoa suurempi oli tietysti proosakääntäjäin joukko.
Varsinkin uskonnollista kirjallisuutta suomennettiin tällöin kuten
myöhemminkin sangen runsaasti. Myös romaanien, kertomusten ja
näytelmien kääntäjiä oli kosolti, joukossa jo oikein »ammattikääntäjiä»,
joiden kynästä on lähtenyt kymmenittäin suomennoksia. Useat
kääntäjät tällöin kuten vielä nykyäänkin tekivät vain kehnoa
»tu-sinatyötä», kieltä ja kirjallisuutta monesti enemmän vahingoittaen
kuin hyödyttäen.
Vanhempien ammattimaisten proosakääntäjäin joukosta
mainittakoon tässä vain tuotteliain ja tunnetuin heistä, nimimerkki
Aatto S. eli Aatto Suppanen (kiertokoulunopettajan poika
Ruskea-lasta, synt. 1855, ylioppilas 1876, kuoli pankkivirkailijana
Helsingissä 1898). Kun varattomuus vaikeutti opintojen jatkamista,
liittyi Suppanen nuoren, jo koulupoikana kustantajaksi ruvenneen
porvoolaisen Werner Söderströmin (synt. 1860) v. 1878 perustettuun
kustannusliikkeeseen suomentajaksi ja kirjalliseksi apuriksi ja
suomensi sitten vuosien 1880 ja 1896 välillä lähes 70 teosta monilta eri
aloilta. Huomattavin niistä on lavea neliosainen n. s.
»Weber-Daniel-sonin Yleinen Ihmiskunnan Historia» (1882—87). Tällä silloisiin
oloihin nähden jättiläisteoksella nuori, toimelias ja kaukonäköinen
kustantaja, niin uhkarohkealta kuin yritys monesta näyttikin, laski
liikkeelleen tukevan taloudellisen pohjan ja kohotti sen sitten
vähitellen Suomen suurimmaksi kustannusliikkeeksi, joka hyvän
suomenkielisen kauno-, tieto- ja valistuskirjallisuuden kustantajana on
tehnyt tälle kirjallisuudelle arvaamattoman suuren palveluksen.
Muista Suppasen suuremmista suomennoksista mainittakoon
Topeliuksen »Talvi-iltain tarinoita» ja »Lukemisia lapsille», Stanley n
»Kongo» II, Wallacen »Ben-Hur», Brehmin »Pohjoisnavalta
päiväntasaajalle», Luthardtin »Apologeettisia esitelmiä», Kronströmin
»Ihmeitten maailma» y. m. Siinä sivussa ennätti Suppanen kokeilla
omintakeisenakin kaunokirjailijana. Hänen kynästään ovat
lähteneet kyhäelmät Kariviittoja (1888), Kotivarkaus (1888) ja Jutelmia
(1890). Niissä on sujuva kieli ja pirteä esitystapa; sisällys on
vahvasti opettavaista laatua. Hän antaa kaunokirjallisessa muodossa
lukijoilleen hyödyllisiä »kariviittoja» välttämään avioelämän kareja
ja kahnauksia, selvittelee väärille jäljille joutuneen nuorison
onnettomuuden syitä ja seurauksia, kehottaa välttämään tuota Itä-Suomessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
