Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdannollinen yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
varsinkin Runebergin ja Topeliuksen, väljässä ja turvallisessa
vanavedessä tai hakivat esikuvansa Skandinavian ja Saksan hiukan
aikaisemmasta kirjallisuudesta, kohoamatta juuri missään suhteessa
suurempaan omintakeisuuteen. Kuitenkin oli, puhumattakaan
Kalevalasta, suomenkielinen kirjallisuus jo Aleksis Kivessä rohkeasti
julistautunut itsenäiseksi, rastien omat ratansa ja viittoen itselleen
vastaisia suuntaviivoja. Kiven raikas omaperäinen huumori, realismi
ja maalaiskansan kuvaus ynnä tyyli- ja kieliasu olivat tämän
itsenäisyysjulistuksen eri puolia. Aluksi muut vain arastellen rohkenivat
astua Kiven jälkiä näille uusille ja oudoille urille, mutta vähitellen
1880-luvun taitteessa esiintyy muutamia uusia ilmiöitä, jotka tätä
itsenäistymistä hiljakseen jatkavat. Niinpä Suomalainen, Soini ja
Kiljander antavat tuotteissaan huumorille varsin merkittävän sijan
ja liittävät Kiven leveään suomalaiseen maalaiskuvaukseen
suomalaisen pikkukaupungin. Pietari Päivärinta taas panee alkuun n. s.
»kansankirjailijain» välittömän ja realistisen kansankuvauksen.
Entisen ylen ihannoivan, romantisoivan ja ylimalkaisen kuvaustavan
sijaan astuu heidän teoksissaan yhä asiallisempi, tosiperäisempi ja
suomalaisempi elämänilmiöiden tarkastelu ikäänkuin selvänä
esi-tuntuna myöhemmän kirjailijapolven täysin itsetietoisesta ja
tarkoituksellisesta realismista. Kivi seisoo tämän aikaisemman
kehityskulun alku-, Päivärinta sen loppupäässä, uusien murrosten
kynnyksellä ja siltana niihin. — Tämä irtautuminen varhemmista
esikuvista ja ihanteista huomataan etusijassa vain suorasanaisessa
kirjallisuudessa; runomuodon viljelijät kulkevat yleensä edelleen vanhoja,
valmiiksi tallattuja latuja. Heidän joukossaan oikeastaan vain
Kramsu laulaa uusin, omaperäisin sävelin ja Erkko vähitellen avarruttaa
maalaisen paimenkanteleensa kieliä ajan uusia realistisia aatteita
tulkitsemaan.
Myös taiteellisesti olivat saavutukset yleensä olleet
heikonpuo-leisia, enimmälti jälkikaikuja ja jäljittelyjä, entisten valmiiden
mallien haparoivaa sovittelemista suomenkielelle. Siinäkin suhteessa
oli sentään Kivi jo aukonut uudet urat, ja hänen perässään olivat
etusijassa Suomalainen ja Soini ainakin kielellisesti esitystapaa
suuresti norjentaneet ja suomalaisentaneet. Samoin monet runontekijät,
istutellessaan ahkerasti vieraita runomuotoja ja -mittoja suomenkie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
