Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdannollinen yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
liseen taiderunouteen, olivat muodollisesti kehittäneet sen alkujaan
kankeaa runotyyliä, vieläpä sitä kansanrunoudesta saaduilla
aineksilla rikastuttaneetkin.
Näin oli maata muokattu sille uudelle polvelle, joka 1880-luvulla
reippaasti astui jatkamaan ja avartamaan vanhemman polven
perustavaa työtä.
Tuo perustava ajanjakso oli yleiseltä luonteeltaan ollut eheän,
ihanteellisen ja innostuksellisen kansallisen työn kirkas aika,
kansallisen romantiikkamme suuri valtakausi. Sensijaan myöhempi aika
on ollut monessa suhteessa rikkinäinen ja murroksellinen. Tästä
syystä voimme kirjallisuutemmekin myöhempää kehityskautta ehkä
paraiten ja yhtenäisimmin kutsua murrosten ajaksi, koska
siinä pitkin matkaa osaltaan heijastuvat ne monet erilaatuiset
henkiset ja aineelliset murrokset, jotka tällä ajalla ovat Europan ja
Suomen yleisessä elämässä risteilleet. Kirjailijatkin kiepuvat
tällöin aikansa mukana »ristiaallokossa» ja takertuvat »murtoviivoihin».
Näitä murrosilmiöitä huomasimme selvästi jo muutamain, kauas
tähän ajanjaksoon ulottuvain »perustavan ajan» kirjailijain, varsinkin
J. H. Erkon, myöhemmässä tuotannossa, osotuksena siitä, ettei
uudempi aika ollut heihinkään jälkeänsä jättämättä.
Lyhyt katsaus »murrosten ajan» yleiseen luonteeseen, sitä
kuvastelevan kirjallisuuden taustana ja lähtökohtana, saakoon tässä aluksi
suppean sijansa.
Valtiolliset olot olivat 1880-luvulla ja vielä 1890-luvun
alkupuolella Suomelle edelleen yleensä suotuisat, ja niiden suojassa
vallitsikin maassamme erinomaisen virkeä ja monipuolinen aineellisen ja
henkisen tositoiminnan nousuaika, joka osaltaan selvästi ilmenee
puhtaasti kirjallisenkin elämän alalla. Tämän valtiollisesti valoisan
ajanjakson lopettivat sitten 1900-luvun taitteessa äkkiä nuo n. s.
»routavuodet», joiden kirpeää esituntua oli saatu hieman kokea jo
1890-luvun alussa. Kirjallisuuden ulkonaiseen puoleen eivät
»routavuodet» tosin sanottavasti vaikuttaneet muussa kuin sanomalehtien
luvun väkivaltaisessa vähenemisessä; kirjallinen tuotanto pysyi
ainakin yhtä runsaana kuin edellisinäkin vuosina. Mutta
kirjallisuuden sisäisessä laadussa tämä ankara aika kyllä selvästi kuvastuu.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
