Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
76
Suuri ja merkitsevä on se panos, jolla Aho jo on rikastuttanut
suomenkielistä kirjallisuutta, syvät ne jäljet, jotka hän siihen on
jättänyt. Tietysti vasta tuleva aika voi lähemmin määritellä Ahon
aseman ja merkityksen kirjallisuutemme kehityshistoriassa.
Kuitenkin jo nyt voidaan empimättä sanoa, että hänellä on keskeinen
asema oman aikansa kirjailijain joukossa. Hän se vasta
taiteellisesti sulattaa uudemmat ulkomaiset kirjalliset virtaukset kotoisiin
ja kansallisiin alkuaineksiin, antaen Kiven alkamalle kotoiselle
realismille uusia, hedelmöittäviä arvoja. Hän se vasta lopullisesti luo
uudemman suomalaisen kertomatyylin, antaen sille sen kielellisen
hienouden, sirouden ja hioutuneisuuden, joka siltä aikaisemmin oli
puuttunut. Jo nämä ansiot yksin kohottavat hänet ikäänkuin päätä
pitemmälle muusta joukosta. Mutta paitsi muodollisena taiteilijana
on Aho puhtaasti kirjallisena personallisuutena, jonka avara,
va-paakatseinen näkemys ja ymmärtämys yhtä tyynesti ja
tasapuolisesti tarkastelee luonnon, elämän ja ihmisluonteen eri ilmiöitä,
kirjallisuutemme keskushenkilöltä. Etusijassa Aho on epäilemättä
»alakuloisen onnellisten» tunnelmien runoilija, yksilöllisten
mielialojen herkkä kiivailija ja »lastujen», pienoiskuvausten, taiteellinen
veistelijä, mutta onpa hän osottanut kykynsä suurissakin teoksissa,
vieläpä käyttänyt taidettaan »kansallisienkin» tarkoitusperien
palvelukseen. Vanhan ja uuden yhteentörmäys, murroskaudet sekä
yksilön että koko kansan elämässä, tyynet, passiiviset, kohtaloonsa
alistuvat luonteet, joiden kauniit unelmat todellisuus särkee, ja
ihmisten toimia ja mielialoja säestävän luonnon herkkätajuinen
kuvaaminen ovat Ahon toistuvia mieliaiheita. Samaa kuvaa ja näkemystä
hän usein muuntelee eri tarkoituksiin (esim. »Isien puu» ja
»temppelin-harjan» koivu, maalaaja Forsberg ja Jaakko Martin, Hovin herra ja
Hellmanin herra y. m.). Pinnallisesti hän kyllä on leveä,
havainnollinen realisti, pohjatunnultaan romantikko.
Myös suomentajana on Aho, kuten yleensäkin nuorempi
kirjailijapolvi, joka elää pääasiallisesti kynästään, tehnyt ahkeraa työtä.
Mainittavimmat hänen suomennoksistaan ovat Topeliuksen
»Välskärin kertomukset» (uusi suomennos) ja »Lehtisiä mietekirjastani»
(1896—98), Runebergin proosakirjoitukset ja W. Söderhjelmin lavea
Runeberg-teos, Lagerlöfin »Peukaloisen retket» ynnä lisäksi joukko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
