Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
95
molemmat romaanit, varsinkin jälkimäinen, ovat hieman hajanaisia
ja paikoin pitkäveteisiä sekä romanttisilla piirteillä (niin varsinkin
Allin ja Attilan tarinat) liiaksi höystettyjä, mutta samalla ne
todistavat tekijättärensä vilkasta mielikuvitusta ja huolellista aineeseen
perehtymistä sekä sujuvaa kertomistaitoa.1
Vielä mutkikkaampia teitä joutui asemapäällikkö Gustaf von
Numers 40-vuotiaana suomenkieliseksi kirjailijaksi. Syntyneenä
ja kasvaneena aivan ruotsinkielisessä ympäristössä (synt. Vaasassa
21 p. maalisk. 1848, ylioppilas 1869, sitten maanviljelijä, vihdoin
v:sta 1883 rautatievirkailija ja myöhemmin asemapäällikkö eri
asemilla, nykyään — oltuaan »routavuosien» johdosta erossa
rautatieltä ja jonkun aikaa kanavankaitsijana Heinävedellä — Kannuksen
asemalla) hän nuorempana mielipiteiltään oli aivan jyrkkä
ruotsinmielinen. Mutta jouduttuaan v. 1888 Suinulan asemapäällikkönä
Kangasalla supisuomalaisen ympäristöön hän auttavasti oppi
suomea ja muutenkin tasapuolistui. Täällä tutustui häneen sattumalta
Uuden Suomettaren päätoimittaja V. Löfgren (Lounasmaa), saaden
vihiä Numersin jo kauan vireillä olleista draamallisista
harrastuksista ja Helsingin Ruotsalaisen teatterin niille osottamasta
kylmyydestä. Hän vei lukeakseen Numersin sepittämän, mainitun teatterin
hylkäämän Eerikki Puken, huomasi siinä selviä draamallisia
taipumuksia, jotka vain tarvitsivat hyvän ohjaajan, ja pyysi saada
lähettää näytelmän toht. Bergbomille. Numers suostui ja muovaili sitten
Bergbomin ohjeiden mukaisesti näytelmänsä aivan uuteen muotoon.
Suomalaisen teatterin etevä näyttelijä ja näytelmäin suomentaja
Niilo Sala (alk. Sarelius, synt. Kemijärvellä 1856, ampui
vainohulluutta potien itsensä Berchtesgadenissa 1892) siirsi sen, kuten
myöhemmin muutkin Numersin tunnetut näytelmät, oivallisesti
suomenkieliseen asuun, ja v. 1888 näyteltiin Eerikki Puke, »Korsholman
1 1700-luvun loppupuolta ja saman aatteen edelleen kehittymistä on
sama tekijätär kuvaillut suuressa historiallisessa, julkaisematta jääneessä
näytelmässä Sprengtportenin oppilaat, jota aiottiin esittää talvella 1890,
mutta sensuuri epäsi sen näyttelemisen. »Suurlakon» jälkeen
Maaseututeatteri Jalmari Finnen johdolla otti sen ohjelmistoonsa, joskin ilman
erikoista menestystä. Ks. Aspelin-Haapkylän Teatterihistoriaa III.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
