Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
96
herra», melkoisella menestyksellä Suomalaisessa teatterissa
(painettiin 1892). Täten alkoi Numersin, Bergbomin ja Salan hedelmällinen
yhteistyö, joka suomenkieliseen näytelmäkirjallisuuteen »Puken»
lisäksi kohta liitti Numersin myöhemmät näytelmät Tuukkalan
tappelu (1889), Kuopion takana (1890, painettu 1891) ja Elinan surma
(1891, painettu vasta 1908), kunnes viimemainitun omistus- ja
tekijäoikeudesta syntyneet rettelöt kokonaan rikkoivat Numersin ja
teatterin (Bergbomin) välit. Varsinkin »Puke», »Kuopion takana» ja
ennen muita »Elinan surma» näkyvät Bergbomin ohjeiden ja
muo-dostelujen kautta saaneen melkoisesti toisen, draamallisesti
tehoi-samman asun. Numersilla oli näet kyllä vilkas mielikuvitus ja juonen,
kohtausten sekä vuoropuhelun sepittämistaito, mutta ei tarpeellista
keskityskykyä eikä kouliutunutta taiteellista aistia. Siinä suhteessa
draaman teknillisiin puoliin hyvin perehtyneen Bergbomin ohjaus
oli hänelle suureksi avuksi.1
Joskin liiallinen eepillisyys ja kuvailevaisuus paikoin pyrkii
haittaamaan Numersin näytelmiä, on niissä yleensä vauhdikas
toiminta, vilkkaita kohtauksia ja ytimekäs, draamallinen vuoropuhelu.
Nämä hyvät ominaisuudet ilmenevät sekä hänen vakavissa
keskiaikaisissa näytelmissään että pirteässä nykyajan komediassa
»Kuopion takana». Edelliset sisältävät myös ison annoksen vanhaa,
korkealentoista romantiikkaa, josta taas jälkimäinen on aivan
kemiallisesti puhdas. Enimmän romantiikkaa, eepillisyyttä ja tarpeetonta
laveutta on Eerikki Pukessa, jota tekijä itsekin nimittää
»historiallis-romantilliseksi». Nähtävästi Numers vaasalaisena ja Topeliuksen
»Välskärin kertomusten» innoittamana on viehättynyt tähän
aiheeseen. Puhtaasti »historiallista» siinä kuten Numersin muissakin
his-toriallisaiheisissa näytelmissä on perin vähän, vapaan
mielikuvituksen luomaa sitä enemmän. Tausta — Engelbrektin Ruotsissa
nostama kansanvaltainen vapautusliike, johon Korsholman vouti Puke
Suomessa yhtyy — on tosin historiallinen, mutta henkilöt ja heidän
toimintamotiivinsa ynnä aatteellinen pohjansa ovat romanttisen
1 Näin esittää asian Aspelin-Haapkylä Teatterihistoriansa III. osassa,
jota tässä olemme seuranneet. Samoin J. Finne kirjoituksessaan »Teatteri-
kysymyksiä», Valvoja 1908.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
