Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
102
jilleen, joista paitsi Arvid Järnefeltiä Eero on taidemaalarina, Armas
säveltäjänä ja soittotaiteilijana saavuttanut tunnetun nimen.
Pul-kovasta perhe 1863 muutti Viipuriin ja sieltä 1870 Helsinkiin. Täällä
otettiin venäjän sijaan suomi perhekieleksi ja pojat pantiin
Helsingin Suomalaiseen alkeisopistoon. Järnefeltien perhe liittyi lujasti
Helsingin suomenmielisten pieneen joukkoon; eipä liene heillä kodissa
ruotsia ollenkaan kuultu. Kesät vietettiin maaseudulla eri osissa
Suomea, milloin Hämeessä milloin itä-Suomessa.1 Arvid tuli
ylioppilaaksi 1880, f il. kandidaatiksi 1885. Hienosti sivistyneen
ylimys-perheen jälkeläisenä, pääkaupunkilais-yleismaailmallisen, mutta
samalla kansallisesti suomalaistietoisen kulttuurin kasvattina
nuorella maisterilla olisi kai ollut loistava yhteiskunnallinen tulevaisuus
tarjona. Ja siitähän alussa näyttikin. Järnefelt oleskeli pari vuotta
stipendiaattina Moskovassa venäjää oppimassa, lukien samalla
lakitiedettä, ja suoritti lakitieteitten kandidaattitutkinnon 1890 sekä
ryhtyi Vaasan hovioikeuden auskultanttina seuraamaan tuomaria
käräjillä etelä-Pohjanmaalla. Mutta tällöin alkoi hänessä tapahtua
ratkaiseva mielenmuutos, jota hän myöhemmin Heräämiseni
kirjassa on niin avomielisesti kuvannut.
Käytyään läpi ylioppilasajan eri vaiheet ja virtaukset
uskon-asiain, siveys- ja raittiuskysymysten, kansallisuusaatteen, arvostelun
ja »irvistelyn») aloilla hän huomasi lopuksi olevansa turhamielinen
teko-olento, sisäisesti tyytymätön ja tyhjä, ja rupesi hakemaan
alleen lujempaa elämänpohjaa. Sellainen avautui hänelle Tolstoin
kirjoista. Aluksi hän oli ivaillut tuon suuren venäläisen haaveiluja,
kun Tolstoita lukeva äiti oli niitä kotona ottanut puheeksi, mutta
nyt käräjillä hän tutustui Tolstoin kirjaseen »Kristuksen opin henki»,
joka merkillisesti avasi hänen silmänsä. »Kaikki muut ajatukset
hajotti tieltään suuri henkinen valo, joka aavistamatta täytti
sieluni, joka ei voi sieltä enää sammua, joka on antanut minulle
ikuisen elämän tiedon. Minulla on henkinen isä, jonka tahdon voin
tuntea itsessäni, — jonka tahdon seuraaminen on minun elämäni
ainoa tarkoitus.» Näin selvittelee Järnefelt itfte »heräämistään».
Kristuksen varoitus: »Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi!» soi
1 Ks. Helmi Setälä, Kun suuret olivat pieniä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
