Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104
dossa. Pääviehätyksensä »Isänmaalle» antaa epäilemättä se laaja
sivistyshistoriallinen tausta, jolta Heikki Vuorelan yksilöllinen
kehitys snellmanilaisen kansallisuusaatteen nuorekkaasta, intoilevasta
hur-mauksesta tolstoilaisen ihmisrakkauden hiljaiseen, personalliseen
harjoittamiseen kohoaa. Se on suomalaisuuden liikkeen murrosajan
henkinen, jopa osaksi aineellinenkin läpileikkauskuva, jossa Heikin tarina
on koossapitävänä siteenä makaavan suomalaisen maaseudun ja sitä
herättävän Helsingin välillä. Siinä Järnefelt tuo pääkaupungin,
suomalaistuvan Helsingin, Snellmaneineen ja kansallisine
harrastuksilleen kirjallisuuteen. Heikki edustaa sitä ensimäistä suomenkielisistä
maalaiskodeista kansallisen herätyksen voimasta opin teille
lähtenyttä nuorisopolvea, josta oli tuleva nuoren suomenkielisen
sivistyksen kantajoukko, Snellmanin aatteiden käytännössä toteuttaja,
rahvaan herättäjä. Se polvi taistelun kuumuudessa helposti innostui
ylevistä kansallisista ihanteista, mutta myös yhtä helposti pettyi ja
laimistui, kun piti helsinkiläisistä juhlapuheista ja isänmaallisten
maljain äärestä siirtyä vastaavaan tosityöhön. Innostuksen sijaan
astui pian itsekkyys ja innottomuus. 1880-luvun peräkkäiset
virtaukset suomenmielisessä ylioppilasmaailmassa — samat joita Ivalo
Hellaassa» ja »Aikansa lapsipuolessa» kuvailee — vierivät romaanissa
lukijan editse. Maaseutu ja pääkaupunki, talonpoika ja herra,
yhteisö ja yksilö, Hegel ja Schopenhauer, itsekkyys ja sydämen hyvyys,
kansallinen ja yleisinhimillinen näkökanta taistelevat keskenään
Heikki Vuorelan omistamisesta, kunnes hän vihdoin monien
kokemusten kautta huomaa, että vain uhrautuvalla personallisella
rakkaudentyöllä, »itsensä tarpeelliseksi tekemisellä», voi tuottaa itselleen
ja muille tosionnea. Silloin vasta hän on »valmis antamaan kaikki
mitä hänellä on parainta, mitä hänellä on hienointa, mitä hänellä
on syvintä itseä, — tälle armaalle kotikansalle, tälle kotoiselle
isänmaalle.» — Epäilemättä Heikin tarinasta kajastaa tekijän oma
per-sonallinen elämys ja asiantuntemus, sillä sattuihan hänen oma
yli-oppilasaikansa juuri näiksi innostuksen ja laimistumisen vuosiksi.
Järnefeltin seuraava teos oli tuo jo mainittu Heräämiseni v:lta
1894, harvinaisen personallinen ja arkailematon tunnustusten ja
tilinteon kirja, jossa tekijä rohkeasti erittelee omaa itseään
lapsuudesta aikain ratkaisevaan »heräämiseensä» saakka ja esittää uuden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
