Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
löllisen luonteensa ja sisäisten vaistojensa mukaan, sovinnaisuuksiin
alistumatta. Ja se kysymys, jonka Järnefelt etusijassa asettaa hänen
ratkaistavakseen, on tällä kertaa miehen ja naisen välinen suhde,
sukupuolirakkaus. Siinä näyttää tekijä jossakin määrin lieventäneen
»Puhtauden ihanteen» jyrkästi askeettista kantaa. Helena näet
väittää, että »niinkauan kuin voi olla menemättä naimisiin, niinkauan
pitää olla». Mutta »parempi naida kuin palaa!» ja niinpä Helenakin
lopulta ei voi olla tottelematta luonnon väkevää ääntä, jolle tekijä
siis tuntuu myöntävän ratkaisevan sananvallan. Vieläpä näkyy
että vasta välittömästä keskinäisestä rakkaudestaan Helena ja Georg
saavat ikäänkuin uutta voimaa osottaa rakkaudentöitä myös
lähimmäisilleen. Tähän vanhaan mieliaineeseensa Järnefelt näet nytkin
lopuksi johtuu, antaen sille vain avaramman, yhteiskunnallisemman
sisällyksen. Helena ja Georg asettuvat maalle, palstoittavat
maatilansa yhden perheen elättäviin osiin, supistavat mikäli mahdollista
omat menonsa voidakseen siten vähentää arentimaksuja, puuhaavat
osuusmyllyä, unelmoivat osuustehdasta ja koettavat »kiivetä
kaikessa hiljaisuudessa talonpoikien hartioilta alas maahan»
toteuttamaan veljeyden ja tasa-arvoisuuden aatetta. Siinä siis Järnefeltin
yhteiskunnallinen tulevaisuusihanne, joka on toteutuva etupäässä
sisäisen, henkilökohtaisen mielenmuutoksen ja vapaaehtoisuuden
tietä eikä pauhaavan sosialismin tai lainsäädännön avulla. Niinpä
sosialismi Reinhold Korpimaan edustamana, joskin saa puolelleen
Järnefeltin periaatteellisen myötätunnon, asetetaan »Helenassa»
jotenkin epäedulliseen valoon, koska siinä ilmenee paljon itsekästä
vallanhimoa, vähän välitöntä personallista rakkaudentyötä. Sosialismin
ohella antaa Järnefelt »Helenassa» arvostelunsa ehtoollisesta,
avioliittoon vilikimisestä, elämän ja kasvatuksen sovinnaisuuksista,
sotalaitoksesta, vankilajärjestelmästä y. m. uskonnon, kirkon ja valtion
ilmiöistä, edustaen niissä jyrkästi kumouksellisia mielipiteitä. Siten
tämä romaani onkin Järnefeltin teoksista sisällys- ja ajatusrikkain,
mutta tämä rikkaus ei pakkaudu nyt niin paljon henkilöjen
sielunelämän väsyttävään selvittelyyn, vaan astuu tällä kertaa esille
vapaammin, henkilöjen vuoropuhelussa ja toiminnassa. —
Samanlainen vapaampi, taiteellisempi tekotapa ilmenee vielä enemmän
edukseen pienessä kertomuskokoelmassa Elämän meri (1904), jonka pohja-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
