Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
117
ja ylimalkaisesti, lausuu nuorekkaita mietelmiään vapaudesta ja
totuudesta. Taistelu vapauden edestä on hänestä itse vapautta
jalompi, ja suuren saksalaisen valistuskirjailijan Lessingin tavoin
hän arvioi totuuden etsinnän korkeammaksi kuin sen »pelkän
saamisen» (Kaksi vaalia). Mutta vain henkisesti vapaat ja korkealla
seisovat ymmärtävät oikean vapauden, jota sekä yksinvaltias »luojan
armosta» että valtaan päässyt kansalauma samalla lailla sortavat.
Runoilijan ihanne onkin »hengen tasavalta», »järjen yksinvalta»,
jossa »ain’ olkoon yksilön vapaus oma lausua vakuutus» (Hengen
tasavalta). Mutta oman yksilöllisen vakaumuksen lausuminen,
totuuden ja vapauden vaatiminen niin aatteissa kuin töissä ja elämässä,
on meillä kauhistus, seuran pahennus ja mahdottomuus (Totuutta
huudat), kuten Leino pessimistisesti lausuu. Siitä huolimatta hän,
»kurja synnin lapsi», ikäänkuin uhallakin sunnuntaina, muiden
juhlapukuisina kirkkoon kiirehtiessä, kulkee »arkivaatteissaan» vihannalle
kukkulalle palvelemaan omaa suurta jumalaansa luontoa ja sen
ihmetöitä (Sunnuntaina):
Avaruus mull’ armahampi
Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi
Kuin on laulut joukkion.
Se halu myrskyyn ja taisteluun, jota Leino jo »Runokokeissaan»
(Ne kätken mä rinnassain, En rakasta tyyntä) oli ponnekkaasti
julistanut »elämän ehdoiksi», vie hänet myöhemmin lapsuuden tyynestä
lahdelmasta »ristiaallokkoon», kuten hän Ristiaallokossa kokoelmansa
alkurunossa kertoo. Tämä kokoelma, jonka Leino julkaisi 1890
Pariisista palattuaan, laventaa ja edelleen kehittää »Runokokeiden»
ihanteita ja on pidettävä Leinon realistisen runouden päätuotteena.
Tosin siinä itse asiassa on perin vähän varsinaisia realistisia
elämänkuvia, joissa kirpelöivä todellisuus paljastettaisiin runon teholla.
Sellaisiin voitaisiin ehkä lukea Kansan lapsi, Minna Canthin
»Lapsen-piikaa» muistuttava Huutolaistyttö kehdon ääressä ja tuo jo mainittu
»Runokokeista» lainattu Hääilta. Mutta yleiseltä aatepohjaltaan
»Ristiaallokossa» on uuden realistisen, vapaamielisen ja
vastustus-henkisen elämänkäsityksen ja sen herättämän sisäisen taistelun ja
ristiriidan ilmaisua. Luonnonpalvelus, vapaauskoisuus, vapauden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
