Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
119
uutuuden ja nuorteuden viehätystä kuin edelliset — siinä suhteessa
se tosiaankin on väljempi tai oikeammin väljähtyneempi — mutta
puhtaasti muodollisessa suhteessa,, kielen ja runopukuisen
esitysmuodon sirossa käyttelyssä, se isosti voittaa edeltäjänsä, joissa kieliasu
ja runomuoto vielä paikoin pahasti kangertelivat. Ulkoasun
sirou-desta on kuitenkin sisällys kärsinyt; se näet pyrkii peittymään tuon
suomalaiselle ja suomenkielelle niin luonteenomaisen liian lavea- ja
korusanaisen muodon alle sekä siten kadottamaan selvyyttään ja
tehoaan. Siitä on todistuksena kokoelman lavein ja keskeisin
runoelma, muodollisesti ylen muhkea 6-osainen Elämän laulu, luomisen,
elämän runsauden ja luonnon ikuisten elonvoimien jumaloiva
ylistys, joka kaikesta ulkonaisesta loistoisuudestaan huolimatta jättää
lukijan sisäisesti verrattain kylmäksi ja koskemattomaksi. Sama
vika haittaa jossakin määrin myös kokoelman korukielisiä
isänmaallisia runoja, jotka muutenkin ovat laadultaan sovinnaisempia, vanhaan
kaavaan valettuja, »yhteisvoimin yhteistyöhön!» ja yksimielisyyteen
kehoittavia. Välittömämpiä tunneteholtaan ovat sellaiset runot kuin
esim. Maisteri-kekkerit, En jouda, en jouda!, joissa katovuoden
tuottama kansan hätä ja idän vaara ovat runoilijaa innoittaneet. Muuten
hän »niin herkkänä kuin haavan lehti» yhä häilyy »utuheikoin
unelmin» maailman pyörteessä, mutta paljoa pettyneempänä,
tyhjem-pänä ja väsyneempänä kuin ennen, kuten runot Väsyksissä,
Syksyinen mieliala, Talvitunnelma, Ma olen kuin siipehen ammuttu lintu,
Niinkuin merten myrskysäillä y. m. todistavat. Pettyneenä
»elämän-aatteen» etsimisessä runoilija onkin nyt kääntynyt sisäänpäin omaan
itseensä, »tuntemaan itseään», tutkimaan omaa sieluaan tai toisin
sanoen elämään ja lohduttautumaan tunnelmissaan (Tunne itsesi).
Realisti päätyy tässäkin ajan yleisen virran mukana vähitellen
tunnelmoivaksi romantikoksi.
Samaa siirtymistä vasemmalta oikealle osottaa vielä selvemmin
hänen viimeinen kokoelmansa Runoja v:lta 1899.1 Muodollisessa
suhteessa se on vielä loisteliaampi ja helkkyvämpi kuin edellinen,
joskin muutamat Leinon runokielelle luonteenomaiset seikat, niin-
1 Vankan valikoiman kaikista runokokoelmistansa nimeltä 25 vuotta
toimitti Leino v. 1908.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
