Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120
kuin esim. personaalipronominin käyttäminen ilman pääsanan
omis-tuslisäkettä (sun rinta, mun silmät j. n. e.), siinäkin kielellisesti
hieman häiritsevät. Sisällys on tuon ylen hersyvän ja helkkyvän
runo-puvun mukaista: tunnelmissa, haaveiluissa, satu- ja
kaunomaail-moissa unelmoivaa viileää, hieman sovinnaista ja epämääräistä
lyriikkaa, josta silloin tällöin leimahtaa joku voimakkaampi vanhan
vapauden- ja taisteluninnon sävel, kuten esim. puolalaisen
Mickie-viczin »Runoilijan improvisatsionia» (>>Dziady»-runoelmassa, suoment.
O. Manninen Valvojassa 1899) suuresti muistuttavassa muhkeassa
Laulajan rukouksessa. Runoilija tuntee itsensä erakoksi, joka
yksinään yhä unelmoi suuria luolansa ovella, »peukalomiesten» johtaessa
maailmaa; hän on etsijä, joka »elämän aatteen» ylpeältä
etsintäretkeltä pettyneenä palatessaan luulee löytävänsä sen oinasta
rinnastaan ja lemmestä; hän 011 satukuningas, joka loihtii itselleen
mielikuvitukselliset kauneusvaltakunnat; hän nauttii viileänä luonnon ja
sen luomien kauneudesta (Luonnon helmassa, Mä lepään rannalla
ruohistossa), muistelee lapsuuden viatonta ja kultahohteista aikaa
(Muistanpa ai an, jolloin lasna muinoin) ja julistautuu vihdoin
pakanalliseksi luonnon kauneuden ja elämän ilon laulajaksi
(Pakanallinen uni). Näin on Kasimir Leinokin omalta osaltaan ja omalla
tavallaan suorittanut tuon aikansa kirjailijapolven kehityskulun
todellisuudesta unelmiin, kylmästä järjestä vienoihin tunnelmiin,
päästä sydämeen, ulkoa sisäänpäin.
Siitä on kai merkkinä myös hänen suurisuuntainen historiallinen
runonäytelmänsä Jaakko likka ja Klaus Fleming v:lta 1901 (alku
ilmestyi »Nykyajan» mukana jo 1898). Menneisyys on ruvennut
Leinoa samoinkuin Ahoa ja Ivaloa viehättämään. Menneisyydestä
hän löytää ihailemalleen vapauden ja oikeuden aatteelle laajan,
tositoimintaisen taustan, mutta viehättyykin niin menneisyyden
leveään, maalailevaan kuvailemiseen, että näytelmä »Lehtolapsen»
lavoin paisuu kooltaan aivan suhdattomaksi (574 sivua; esitettiinkin
sentähden kahdessa erässä), ja pääjuoni ynnä perusaate pyrkivät
siten peittymään tarpeettomien ja teatterimaisten yksityiskohtain
alle. Onpa Leinon — omituista kyllä — täytynyt sijoittaa
näytelmäänsä oikein erityinen perustelematon »deus ex machina», vanhan
romantiikan noita-akka, toiminnalle pohtia ja ratkaisua antamaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
