Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.126
sinkin 1867 vuoden kadon johdosta alkoi vähitellen tapahtua
valistukseen ja parannukseen päin. Ne ovat karkeita kuvauksia, joilla
taiteellisen arvonsa ohella on myös suuri paikallinen jopa
yleisempikin sivistyshistoriallinen arvo. Sarjan alottaa v. 1887 laajahko
kertomus Teerelän perhe, jossa vanha kultainen viinankeiton ja
kylätappelujen aika sekä uusi edistyksen ja valistuksen aika törmäävät
ankarasti yhteen, päättyäkseen sitkeän kamppailun perästä
jälkimäisen voitolla. Kirja alkaakin kauhealla juopottelulla ja murhaan
päättyvällä kylätappelulla, joihin Teerelän isäntä poikineen
hartaasti ottaa osaa, ja loppuu kunnankokouksella, jossa
kansakoulu-puuha Teerelän edistysmielisen vävyn johdolla pääsee voitolle.
Värit ovat paksuja mutta vaikuttavia.
Samat karkeat ja voimakkaat värit leimaavat Alkion
pääteoksia Puukkojunkkarit v:lta 1894 ja Murtavia voimia v:lta 1896, jotka
sisällyksellisesti täydentävät toisiaan ja yhdessä ikäänkuin
laajentavat »Teerelän perheessä» esitetyn viina- ja puukkovallan sekä
valistuksen ja parannuksen viilistä taistelua 1860-luvulla.
»Puukkojunkkareissa» levitetään lukijan eteen kotiviinanpolton kulta-aika,
jolloin juoppous, villit mellakat, tappelut ja murhat pidettiin
etelä-Pohjanmaalla ikäänkuin jokapäiväiseen elämään kuuluvina, ja
jolloin rahvaan yleinen katsantokanta oli jo siinä määrin joutunut
harhaan, että pahin puukkojunkkari oli laillaan ihannoitu
kansansankari ja maalaistyttöjen ihailun esine ikäänkuin Italiassa rohkea
maantierosvo. Kuvauksen keskustana on eräs vauraan talon tytär
ja hänen monet villit kosijansa. Lopulla kohoaa etualalle hurjin
metelöitsijä Karhun Esa, jossa viileyden ohella on hyviäkin puolia
jopa mielenjalouttakin, vaikkapa väärä kasvatus ja nurinkurinen
katsantokanta ovat johtaneet hänet harhateille. Villitystä
taltuttamaan sekä sanan että käden voimalla nousee kirjan lopussa
kansassa itsessään herännyt vastavaikutus »heränneiden» eli
»körtti-läisten» muodossa. Mutta vasta vuoden 1867 kauhea kato ja nälkä
on se »murtava voima», joka ankarasti ahdistelee
puukkojunkkareita-kin, vieläpä juuri etusijassa heitä, koska viinan ja viileyden vuoksi
olivat laiminlyöneet taloutensa hoidon. Ankara aika yhdessä
kelvollisten, joskin kovakouraisten maalais virkamiesten ja rahvaan
itsensä valistuneempien ainesten kanssa masentaa raakuutta ja vii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
