Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.144
oppilaansa y. m. m. Niitä lukiessa ainakin savolaisen suu mehelle
menee, niin tuttuja ja kotoisia ovat hänestä kuvatut henkilöt ja
tapahtumat.
Kauppis-Heikin suuremmatkin kertomukset ovat »kuvauksia
Savon kansan elämästä», kuten niiden nimilehdellä tavallisesti
sanotaan. Niissä esiintyy savolainen maalaiskansa, jonka tekijä
välittömistä havainnoistaan niin hyvin tuntee, valo- ja varjopuolineen, ilman
kaunistelua mutta myös ilman tendenssiä. »Mäkijärveläisissä» hän
antaa realistisen ja havainnollisen, joskohta melko hajanaisen
kuvauksen savolaiskylän elämästä, asettaen siinä vastakkain vanhoillisen,
ahdasmielisen ja »heränneesti» jumalisen sukupolven, jota edustaa
veisaileva, tekopyhä ja milt’ei naurettavaksi tehty Hemmo isäntä
(nähtävästi Kauppis-Heikin herännyttä teeskelevästä isintimästä
muodosteltu), ja iloisen, vilkasverisen nuorison. — Paljoa suurempaa
aiheen tiivistämiskykyä osottaa jo »Viija», ensimäinen
Kauppis-Heikin laajemmista naiskuvauksista. Viija on hentoinen ja
arka-tuntoinen nainen, jonka elämänonnen ihmisten itsekkyys ja
ymmärtämättömyys, varsinkin rahoihin perustettu rakkaudeton avioliitto
turmelee. Herkästi ja taitavasti on Kauppis-Heikki kuvannut Viijan
hiljaiset kärsimykset, kenties liiankin herkästi, sillä, kuten Minna
Canthkin näkyy kirjeessään tekijälle huomauttavan,1 oikeastaan
Viija tuntuu kovin hentoiselta ja arkamieliseltä ollakseen
terveluon-toinen rahvaannainen. Hän ottaa kaikenlaiset tavalliset
pikkuseikatkin ylen katkeralta kannalta. — Viijan hentoista sukua on Anna
Liisa kertomuksessa »Kirottua työtä». Hänenkin elämänsä on täynnä
kärsimyksiä, jotka eivät johdu hänestä itsestään vaan tulevat
ulkoapäin, tylyjen ja sydämettömien ihmisten puolelta. Isän
ymmärtämättömyys, renki Aapelin ovela viettely ja lopuksi aviomiehen
kehnous ne särkevät Anna Liisan elämänonnen. Traagillisen
suuripiir-teisyyden saa tämä kertomus Anna Liisan jylhästä isästä, ukko
Malisesta, joka synkästi kiroo kirjoitustaidon ja sen keksijät (siitä
kertomuksen nimi), sillä jollei hän olisi tuota taitoa tyttärelleen
opettanut, ei renki Aapeli olisi voinut tarkasti vartioitua ja kokematonta
Anna Liisaa vietellä, ja jollei vävy olisi osannut velkakirjoja kir-
1 Ks. Nuori Suomi VII, siv. 84—85.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
