Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.145
joittaa, ei häneltä olisi talo mennyt. Siinä siis sivistyksen tuottama
turma ja kirous! — Kolmantena liittyy tähän hentoisten ja
kärsiväin maalaisnaisten sarjaan »Aliina», epäilemättä ehein ja hienoin
Kauppis-Heikin naiskuvauksista. Siinä on vielä enemmän kuin
edellisissä sisäinen sielunkuvaus pääsijällä. Hento ja arka Aliina kärsii
äärettömästi isänsä siveellisestä rappiosta, josta hän alati kuulee
juoruttavan (vrt. Minna Canthin »Hanna»), mutta nämä kärsimykset
eivät lopultakaan häntä masenna, vaan kasvattavat hänessä
vähitellen vakavaa velvollisuudentuntoa. Sivistys ei tässä käänny
kiroukseksi kuten Anna Liisan tarinassa, vaan jalostaa ja puhdistaa
päähenkilön luonnetta. Kansanopistossa näet Aliinasta hioutuu
pois itsekkäisyyden ja turhamielisyyden oireet, ja siellä opetettu
jumalallinen rakkauden ja velvollisuuden oppi saa hänet uhraamaan
omat onnenhaaveensa ja päättämään elää kotona alistuneisesti
kärsivän äitinsä, siveellisesti langenneen isänsä ja itsekkyyteen
taipuvien siskojensa hyväksi. Epäilemättä tämä teos sisältää tekijän
tols-toilaiseen maailmankatsomukseen vivahtavan vakaantuneen
elämänkäsityksen pääponnen, saman, joka myöhemmin kirkastetaan »Uran
aukasijain» lopussa.
Aivan toista luonnetta on »Laaran» päähenkilö, voimakas,
karkea ja häikäilemätön kansannainen, joka rutiköyhästä
palvelustytöstä tarmokkaasti ja keinoja katsomatta kohotaiksen ulkonaiseen
onneen ja menestykseen, rikkaan talon emännäksi. Mutta hän onkin
pohjalaista eikä savolaista alkuperää. Hän käyttää muita ihmisiä
vain halujensa ja himojensa välikappaleina, mutta tuhotessaan
muiden onnen hän samalla särkee omansakin, sillä häneltä puuttuu
rakkaus ja sydämenlämpö. Laarassa on kuten ukko Malisessakin
jotakin jylhää, suuremmoista, tekisi mieli sanoa shakespearelaista
luon-teenvoimaa, lady Macbethia, joka milt’ei kammottaa. Häneen
verrattuna ukko Malinen on myötätuntoinen ilmiö, sillä hänen
menettelynsä johtuu oikeutetusta sisäisestä vaikkapa yksipuolisestakin
vakaumuksesta; Laara sensijaan toimii huonojen intohimojensa
kannustamana.
Samantapainen sielunkehitys kuin »Aliinassa» on »Uran
auka-sijoissa» sijoitettu miehiseen päähenkilöön. Lastenopettaja
Laulai-sesta karsii unelmien myttyynmeno, nöyrän virkaveljen Mantusen
12. 952 — 10
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
