Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.152
seita arvoltaan ne ovat hyvin epätasaisia, yleensä kepeänpuoleisia;
suorasanaiset, kuten esim. raikas, aito karjalaissävyinen
kertomus-kokoelma Kylä, ovat sentään ansiokkaampia kuin hieman
onnahtelevat, ylimalkaiset ja korusanaiset runot, joissa Härkönen näyttää
esiintyvän vähemmän omintakeisena. — Muutenkin on Härkönen
ottanut innokkaasti osaa rajakarjalaisiin valistusharrastuksiin,
toimittaen aikoinaan (1906—07) m. m. »Karjalaisten pakinoita»,
puuhaten »Vienan Karjalaisten Liitossa» ja saattaen vireille ja perille
muhkean karjalaisten heimokirjan »Karjalan Kirjan» julkaisemisen.1
Kansankuvaajia.
Varsinaisten kansankirjailijain ohella ja jälkeen on kuten
sanottu esiintynyt useita muitakin sellaisia kirjailijoita, jotka
toistaiseksi merkittävimpään tuotantoonsa ovat ottaneet aiheita
läheisesti tuntemastaan kansanelämästä, mutta jotka yleisiltä
edellytyksiltään eivät enää oikein sovellu maalaisempien virkaveljiensä
joukkoon. Se ei suinkaan samalla merkitse sitä että he kirjailijoina aina
seisoisivat muka näitä ylempänä; päinvastoin vaaka tässä suhteessa
voi usein ratkaisevasti kallistua juuri varsinaisen »kansankirjailijan»
eduksi. Pieneksi erotukseksi näistä viimemainituista kutsumme
heitä tässä »kansankuvaajiksi». Useimmat heistäkin ovat
realistisen tarkasti ja todenmukaisesti kuvailleet juuri oman synnyin- tai
1 Tähän ryhmäkkeeseen, voitaisiin vielä, muita samantapaisia
kynäilijöitä mainitsematta, lukea pohjoissavolainen Lauri Soini (synt.
torpanpoi-kana Pielavedellä 1875), joka kirjavan nuoruuden ja kansanopistossa
olonsa jälkeen v:sta 1895 alkaen päätyi sepittelemään pieniä kertomuksia
(Aaro y. m.), näytelmiä ja varsinkin runokokoelmia (Runopisareita,
Kansallisia lauluja, Kansa ja kannel, Punasta ja vihreää y. m.). Mitään
erikoisemmin savolaista paikallistuntua niissä ei juuri ilmene muualla kuin
notkeassa savolaisperäisessä kielenkäytössä. Runoissaan hän on joutavan
sanahelinän ja onton teennäisyyden sekä laihahkon sisällyksen ohella yrittänyt
mukailla kansanlaulun sävyä ja runomittoja, onpa kokoelmassa »Punasta
ja vihreää» kaiutellut sosialistisiakin säveliä, kuten muutamat muutkin
pikkurunoilijat »suurlakon» kahden puolen (Kössi Lindström (Kaatra), Urho
Haapanen, Rafael Engelberg, Mikko Uotinen y. m.).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
