Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.171
kehoiltaa harrastamaan merimieslähetystä. Kotkat (1907) käsittelee
uskonnon ja taiteen keskinäistä suhdetta tai paremmin sanoen oikean
kristityn suhdetta taiteeseen, koettaen saada uskontoa ja taidetta
keskenään sopusointuun, tietysti siten että jälkimäinen alistuu
yksinomaan edellisen palvelukseen.1 Valkeneva tie (1910) vihdoin
teroittaa noudattamaan aivan kirjaimellisesti raamatun käskyjä, tällä
kertaa erityisesti varoitusta: »Joka nai erotetun hän tekee
aviorikoksen», jotta »tuskien tieltä» pääsisi kohoamaan Jeesuksessa
aukee-valle »valkenevalle tielle». — Tietysti tämä jyrkkä ja yksipuolinen
tendenssi surmaa kaiken yksilöisemmän luonteenkuvauksen ja
taiteellisesti perustellun tapausten kehityksen. Henkilöt ovat
enimmäkseen tekijättären aatenukkeja ja tapaukset syineen ja
seurauksineen liian ennakollisesti rakennettuja. Muuten Haahden
kuvaustapa on kyllä sujuva ja vilkas; varsinkin lapsia ja nuorisoa sekä
luontoa hän kuvailee miellyttävästi. Huomattavin hänen
kertomuksistaan sekä uutukaisen aiheensa että draamallisesti vauhdikkaan
toimintansa puolesta on epäilemättä »Israelin tyttäret». Hyvä menekki
niillä yleensä kaikillakin näkyy olevan; onpa niitä käännetty ruotsiksi
ja tanskaksikin. Hilja Haahti on puolestaan kääntänyt suomeksi
m. m. pienen valikoiman Karl Gerokin runoja »Palmunlehviä» (1906).
Myös miehensä sävellyksiin hän on sepittänyt runotekstejä.
Sekä aiheiltaan että yleissävyltään läheistä sukua Hilja
HaaH-den runoille ovat neiti Irene M e n del i ra’in (syntynyt
Jyväskylässä 27 p. jouluk. 1864, tyttökoulun ja jatko-opiston käytyään
ollut opettajattarena y. m. toimissa) vakavahenkiset, ihanteelliset
runot, joista on ilmestynyt pari erikoiskokoelmaa: Koivikossa I—II
(1893 ja 1899). Kuitenkaan ei hänellä pelkkä uskonnollinen sävy
ole niin vallitseva kuin Haahdella; hänen aihemaailmansa on
hieman monipuolisempi, isänmaan, sen muistojen ja toiveiden, kodin,
luonnon ja elämän, lemmen ja ystävyyden, ihmissydämen, uskonnon
ja yhteiskunnan piiristä koottu. Hänkin sujuttelee runomittaa ver-
1 Tässä kertomuksessa Hilja Haahti ajaa samoja aatteita, jotka hänen
v. 1902 perustamansa kristillinen taideyhdistys Kolmisointu on ottanut
ohjelmaansa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
