Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.184
Kenties parhaiten hän on itse arvioinut lavean ja hersyvän
laulantansa laatua runossa Tuulikannel (v:lta 1905), jossa m. m. sanotaan:
Muut sydämen saivat, ma kantelen.
Muut murehti, nautti, ma en, ma en,
en kurja ma elää, en kuolla voi,
kun sykä ei syömeni, soi, vaan soi.
Mun syömeni tuulikannel on,
sen kielissä laulu on lakkaamaton. —
Ei sielua sillä, ei tuntoa, oi,
ei itke, ei naura, se soi, vaan soi.
Sama on asianlaita hänen novelleissaan, romaaneissaan ja
näytelmissään. Niissäkin saa lukija ihmetellä kielen ja sanonnan
taiturimaista kepeyttä ja vaivattomuutta, mutta samalla valittaa niiden
syvemmän ja avartavamman elämäntunnon ja elämäntotuuden
niukkuutta. Ne ovat ikäänkuin räiskähteleviä ja välähteleviä
ilotulituksia, joiden teho on hetkellinen ja ulkonainen. Paitsi pieniä
pirteitä jutelmia ja novelleja (Päiväperhoja, Kaunosielu, Nuori nainen
y. m.) on Leino sepittänyt kolme aiheellisesti »routavuosiin» liittyvää
romaania: Tuomas Vitikka, Jaana Rönty ja Olli Suurpää (1906—08),
sekä toisiaan jatkavat nykyaikaisromaanit Työn orja ja Rahan orja
(1911—12), joihin kuuluu vielä tulevan kaksi muuta »orjaa»
täydennykseksi. Kaikki ne ovat sommittelultaan ja henkilökuvauksiltaan
kepeitä, teennäisiä ja oikullisia, tekijän tahallisen asettelun ja
liioittelun luomuksia. Ja kaikissa niissä, kätevästi maalailtujen
kohtausten ja tilannekuvien ohella, pohditaan ja järkeillään tai Leinon omia
sanoja käyttääksemme »irvistellään ja arvostellaan» vahvasti,
ivallisesti ja yli-ihmisellisesti, kai Nietzschen ja varsinkin Strindbergin
malliin, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asioita, usein aika sukkelasti
ja huvittavasti, mutta samalla verrattain pinnallisesti ja ikäänkuin
»ulkopuolelta hampaiden».
Paitsi edellä mainituita Kalevala-aiheisia näytelmiä ja
ibseni-läiseen malliin rakennettua vaikeatajuista keskusteludraamaa Johan
Vilhelm (1900) on Leino viime vuosien kuluessa julaissut jo 6 osaa
Naamioita, jotka sisältävät yhteensä lähes parikymmentä suurem-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
