Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.185
paa ja pienempää näytelmää ja näytelmäkuvaelmaa, joukossa joku
runomittainenkin. Niihin hän on ottanut aiheita monilta eri tahoilta
kuten satumaailmasta (Väinämöisen kosinta, Hiiden miekka),
raamatun ja itämaiden tarustosta (Niniven lapset, Lydian kuningas,
Meiram), Kreikan ja Rooman historiasta (Alkibiades, Tarqvinius
Superbus, Carinus), Suomen historiasta (Lalli, Tuomas piispa, Maunu
Tavast, Simo Hurtta), nykyajasta (Pentti Pääkkönen, Kirkon
vihollinen, Maan parhaat, Ilotulitus) ja vapaasta mielikuvituksesta (Ritari
Klaus, Shakkipeli, Melankolia). Näytelmissään Leino (ks. esim.
Naamioiden V:n sarjan alkulausetta) sanoo ajavansa takaa uusia
taiteellisia ja kauneudellisia tarkoitusperiä: aina suurempaa ja
suurempaa tyylittelyä, aina äärimäisempää taidekeinojen
yksinkertais-tuttamista ja koristeellisuutta, lyhyesti sanoen jotakin vanhain
kreikkalaisten tapaista »pyhää draamaa», »monumentaalista» taidetta,
siis samaan suuntaan kuin esim. englantilainen näyttelijä ja
teat-terinohjaaja Gordon Craig näkyy realismia vierovissa
uudistushom-missaan pyrkivän. Tästä johtunee m. m. että monet Leinon
näytelmät tapahtuvat samassa paikassa ja hyvin lyhyessä ajassa, usein
(kai koristeellisen valaistuksen vuoksi) yöllä, illasta aamuun, tehden
siinä ilmeistä väkivaltaa todellisuudelle. Samasta syystä niissä kai
tavataan perin kummallisia ja epätodellisia ryhmityksiä ja asetelmia,
keinotekoisia ulkonaisia valaistus-, tunnelma- ja voimavaikutuksia,
takaperoista sanajärjestystä, luonnotonta puhetapaa y. m.
realistiselle taiteelle outoja keinoja. Varsinaista draamallista toimintaa
niissä yleensä on perin vähän; ne ovat pääasiassa keskustelunäytelmiä,
joiden hauraasti hahmotellut henkilöt, joll’eivät ole joutuneet
kokonaan tekijän ivan ja naljailun esineiksi, ovat useinkin jonkinlaisia
uudenaikaisia yli-ihmistyyppejä ja »minänsä» edustajia, jotka laveasti
ja mahdikkaasti sanailevat, pohtivat ja järkeilevät kaikenkarvaisista
asioista kuten Leinon romaaneissakin on laita. Kaiken tämän oudon,
eriskummaisen ja teennäisen komennon ohella sisältävät Leinon
näytelmät kuitenkin sangen paljon rehevää mielikuvitusta,
lyyrillisiä kauneuksia ja runollista tunnelmaa. Ne ovatkin useat pikemmin
lyyrillisiä mielikuva- ja tunnelmamaalauksia tai kepeitä leikittelyjä,
kuin lujasti elämäntuntoisia draamoja. — Samat harrastukset
lienevät äskettäin johtaneet Leinon sovittelemaan myös Kalevalan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
