Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.187
olivat kuitenkin vielä kaukana kaikesta särkyneisestä haaveilusta
ja elämän valheellisen »murhe-ivanäytelmän» vatvomisesta.
Päinvastoin ne toivat laulurunouteemme aivan uuden sävylaadun,
hilpeän huumorin, ja uuden aihepiirin, hämäläisen kyläelämän.
Nähtävästi ruotsalaisten Bellmanin ja Frödingin katuvierien ja kyläraittien
runous sekä Aleksis Kiven kotoiset rehevät hämäläiskuvat olivat
Larin Kyöstin lähimpänä kirjallisena lähtökohtana., kun hän
raikkaasti ja kansanomaisesti ryhtyi runoilemaan milloin leikillisiä ja
realistisia, milloin vienoja ja idyllisiä pikakuvia hämäläiskylien
elämästä ja ihmisistä, sekä »pitäjän pomoista» että mäkitupalaisista,
kyläkulkureista ja maalaisoriginaaleista. Niiden piirtelyssä ilmeni
jo edukseen Larin Kyöstin harras, tosioloinen havainto ja reipas
kertoja- ja kuvaajataito, joskin runon muodollinen puoli vielä pyrki
paikoin kangertelemaan. Larin Kyösti ei olekaan muodollisena
runo-taiturina koskaan kohonnut sellaiseen kepeyteen ja vaivattomuuteen
kuin esim. Eino Leino, vaikkapa onkin myöhemmin siinä suhteessa
melkoisesti edistynyt ja hioutunut. Samaa on sanottava hänen
proosastaankin.
Samantapaisia kylä- ja maalaiskuvia tapaamme myös Kulkurin
lauluissa (1899) ja Unta ja totta (1901) kokoelman Maalaissoinnuissa.
Onpa Larin Kyösti Hämeen tutuista tuvista Kellastuneissa lehdissä
(1903) hetkiseksi poikennut Laatokan rannoille ja Meren
mainingeissa (1905) Suomenlahden meriluonnon ja saaristolaiselämän
kuvailuun, tuoden siten eri tahoilta uusia aiheita suomenkieliseen
taiderunouteen. Hänen maalais- ja saaristolaislauluissaan on kyllä
joukossa paljon joutavaa, tavanomaista rallattelua, varsinkin
lem-menrunoissa, mutta myös useita ulkonaisesti hyvin havaittuja ja
piirrettyjä sekä hupaisia että vakavia ihmis- ja elämänkuvia.
Maalaisessa ja hämäläisessä ympäristössä liikkuu myös Larin Kyöstin
ansiokas kertova runoelma Kuisma ja Helinä (1902), kuvaus
kasakka-majoituksen ajoilta, huvinäytelmät »kansanpila» Juhannustulilla ja
kepeä sadunomainen »hölmöläiskomedia» Aarteenkaivajat sekä
muutamat pirteät pikkukertoelmat (alkupuoli kokoelmaa Leipä ja laulu,
1905). Saaristolaiselämästä on sensijaan aihe otettu kertovaan
runoelmaan Musta hepo (1904), jonka keskuksena on samantapainen
tuhoisa ja mustasukkainen lemmentarina kuin »Kuismassa ja Heli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
