Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.188
nässä», sävyltään vain kaameampi ja romantillisempi.
Lappalais-aiheinen, laestadiolaisliikkeeseen liittyvä on vihdoin Larin Kyöstin
kolmas suurempi kertova runoelma Aslak Hella (1909). Eepikkona
Larin Kyösti onkin luonut ehkäpä huomattavimmat tähänastiset
tuotteensa, joiden joukosta monet hyvät ballaadit (kokoelmissa
Ajan käänteessä ja Kellastuneita lehtiä) ansaitsevat vielä erityisesti
mainitsemista.
Mutta kaupunkilaissyntyisenä on runoilija katsellut ympärilleen
myös kaupungissa, varsinkin omassa ummehtuneessa ja arkisessa
kotikaupungissaan, ja tehnyt siellä monta sekä hupaisaa että
surullista ja kirpeää huomiota. Sellaisia sisältää esim. »Kellastuneiden
lehtien» sikermä Kujilta ja kaduilta y. m. runot, huvinäytelmä Herra
valtuusmies, kertomuskokoelma Katupeilin kuvia (1910) ja Larin
Kyöstin viimeinen sekä samalla epäilemättä selkein ja kypsynein
runokokoelma Lauluja vanhasta kaupungista (1912). Niihin myös
useammin kuin hänen maalais- ja merikuviinsa liittyy puhtaasti
personallinen piirre.
Tämän personallisen, omakohtaisen Larin Kyöstin paljastaa
meille paraiten hänen varsinainen laulu- ja mieterunoutensa. Juuri
siinä etusijassa ilmenee hänen rauhaton, etsivä, uneksiva ja
kamppaileva minänsä, joka kodittomana kulkurina, erakkona ja elämän
lapsipuolena vaeltelee maailman kirjavilla teillä ja purkaa ilmi
milloin remuisia milloin sairaalloisen katkeria mielialojaan omasta
itsestään ja kaikesta näkemästään ja kokemastaan, eksyen usein
kummallisten uni- ja mielikuvien sekaviin ja symbolistisiin
umpi-sokkeloihin. Jo Kulkurin lauluissa esiintyy tämä toinen Larin
Kyösti, joka samaan aikaan runovihkosessaan Ajan käänteessä (1899)
oli hänkin osaltaan tavoitellut ankean ajan leimaamia isänmaallisi
säveleitä; sotkeutuu sitten Unta ja totta kokoelman alkuosassa ja
kertovaan muotoon puetussa sekavassa ja maailmat myllertävässä
Etsijän tarinassa (1901) sekä Kellastuneissa lehdissä (Sekasointuja. y. m.
runoja) oman levottoman itsensä ja sitä tyydyttämättömän elämän
kirpeään erittelyyn ja katkeraan arvosteluun; käy lopuksi
sairaalloisten näytelmäkuvaelmien Särkynyt sävel ja Ad astra (1907) sekä
Vuori-vaeltajan (1908) tuskaisten ja vaikeroivien runojen läpi
seesteisem-pään, tyynempään ja vakaantunempaan elämänkatsomukseen, joka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
