Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.189
tuon »myrskyn ja ponnistuksen» hiljaisena jälkimaininkina leimaa
hänen yllämainittua viimeistä runokokoelmaansa. Tässä Larin
Kyöstin omakohtaisessa kehityskulussa, joka vivahtaa August
Strindbergin samantapaisiin sielullisiin ponnisteluihin, kuvastuu
kaiken tyhjän ja teennäisen mielenvatvonnan sekä onton sanatulvan
ohella nykyaikaisen »vuosisadan lapsen» herkkä, särkynyt ja
hermos-tuneinen mielentila, joka ei löydä mistään rauhaa eikä tyydytystä.
— Hieman syrjemmässä Larin Kyöstin muusta tuotannosta pysyvät
satunäytelmä Tuhkimo ja kuninkaantytär (1903) ja Kalevalasta
sommiteltu näytelmä Lemminkäinen (1907) sekä ansiokas satukokoelma
Oli kerran (1911) ynnä hänen somat runosatunsa (kokoelmassa
»Lauluja vanhasta kaupungista»), joskin ne kyllä aatteellisesti sitä paikoin
tapailevat. — Larin Kyösti on esiintynyt samalla myös suomentajana
(Strindbergin teoksia, sievä valikoima Frödingin runoja y. m.).
Edellisten kanssa samaan aikaan alotti runoilunsa nuorimman
kirjallisuutemme varmaankin omakohtaisin, subjektiivisin
kirjailija-ilmiö Ilmari Kianto, vuoden 1906 suureen nimien
suomalais-tuttamiseen saakka Ilmari Calamnius (edellä mainitun Esko Virtalan
nuorempi veli, synt. kirkkoherran poikana Pulkkilassa 7 p. toukok.
1874, ylioppilas 1892, filos. kand. 1898, opiskellut venäjää Moskovassa,
ollut jonkun aikaa opettajana ja sanomalehdentoimittajana
Kajaanissa; ottanut Kianto-nimen kotipitäjänsä Suomussalmen eli
Kian-nan suuresta Kianta-järvestä). Jo Kiannon suorasanaisessa esikoisessa,
sotilaselämää ja sen nurinkurisuuksia (C.—K. palveli vapaaehtoisena
Oulun pataljoonassa) kuvailevassa ja arvostelevassa kertomuksessa
Väärällä uralla (1896) ilmenee selvästi hänen subjektiivinen ja
vas-tustushenkinen kirjailijaluonteensa, joka katsoo asioita pelkästään
oman yksilöisen minänsä valostuksessa ja tuntemuksessa. Ja tämä
Kiannon »minä» on aluksi perin alakuloinen, itkusuinen ja
tuskaileva ilmiö, oikea »maailmantuskan» marttiira, jota pienimmätkin
elämän ja luonnon epäsoinnut rajusti myllertävät ja runtelevat.
Sellaisena esiintyy se varsinkin lyyrillisissä runokokoelmissa
Soutajan lauluja, Hiljaisina hetkinä, Lauluja ja runoelmia ja Margareeta
(1897—1900), joissa runojen muoto on yleensä taiteellisesti sangen
vaatimaton, jopa joskus aivan alkeellinen, monesti kansanlaulun,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
