Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansallisisänmaallisen heräämisen aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
78
Saiman tarkoitus oli ja pysyi sinä, että ainoastaan
suomenkieli voitaisiin tunnustaa ja olisi Suomessa tunnustettava
»kansalliseksi», minkä vuoksi sivistys, ollakseen kansallinen,
oli puettava tämän kielen muotoon.
Sensuuri esti Snellmania sanomasta kaikkea, mitä hän
ajatteli. Mutta sanat semmoiset kuin »Suomi ei saavuta
mitään väkivallalla; sivistyksen voima on sen ainoana
pelastuksena», antavat syytä aavistaa, että hän jo tällöin oli
selvillä siitä, minkä hän myöhemmin lausui avoimesti, että
kovan päivän tullessa, venäläisen sorron alkaessa, elävä
kansallishenki olisi Suomen ainoana pelastuksena. Kielellisesti
yhtenäiseksi liittyneenä, sivistyneistö ja kansa toisiaan
lähentyneenä, yhteisen kansallishengen, elähdyttämänä
Suomen .valtio saavuttaisi sen lujuuden, että se kestäisi ulkoa
kohtaavat myrskyt.
Harvoin on vaikeista paino-oloista huolimatta
voimallisemmin käyty vallitsevain epäkohtain kimppuun kuin
Snellman teki sen Saimassaan. Harvoin ovat epäkohdat olleet
räikeämmät kuin ne, joita vastaan hän hyökkäsi.
Suomenkielinen väestö oli Suomessa siihenkin aikaan valtavana
enemmistönä. Mutta vahtimestarin ja lukkarin virkaankin suomea
puhuvalta tie oli suljettu, ellei hän ensin muuttanut
kieltänsä. Nojatuolissaan istuva virkamies, kuten
kansanrunoilija Antti Puhakka syystä valitti, viskasi suomalaisen
talonpojan valituskirjat pöydän alle upeassa kansliassaan vain
sentähden, että ne olivat suomenkielellä kirjoitetut. Kun
Suometar-nimiselle lehdelle v. 1846 pyydettiin painolupaa,
ehdotti sensuuriylihallitus, »että niin hyvin tässä tapauksessa
kuin vastaisuudessa myönnettäessä lupia suomenkielisten
sanomalehtien julkaisemiseen asetettaisiin se ehto, että lehden
joka sivu on painettava kaksipalstaisena, joista toinen
sisältäisi alkuperäisen suomenkielisen tekstin, toinen
ruotsinkielisen oikeaksi todistetun käännöksen siitä» — tämä siksi,
että painoviranomaiset, jotka olivat umpiruotsalaisia, voivat
niitä tarkastaa. Täytyy myöntää, että tässä kaikessa
alastomuudessaan piili tuo räikeän väärä ajatus, että kansa on
virkamiehiä eivätkä virkamiehet kansaa varten. Miten
suomenkieliset lehdet ruotsalaisine käännöksineen olisivat
kannattaneet, se ei huolettanut silloista sensuuriylihallitusta. Se ei
suinkaan ollut ainoa virasto, joka suomenkielisen kansan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
