- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti /
539-540

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kirjasalo-Kirjasin

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


Latomakone. Kun haka on täynnä,
siirretään ladotut rivit
latomalaivaan (reunoilla

illustration placeholder

Latomalaiva.


varustetulle sinkkilevylle) ja järjestetään
liuskoiksi l. palstoiksi. Niistä otetaan
kostealle paperille korrehtuuri painimessa
ensim. vedos, joka luetaan (ks. Korjausluku)
ja jonka mukaan latoja korjaa virheet. Korjauksen
jälkeen ladelma taitetaan l. katkaistaan
sivuiksi tai palstoiksi. Ryhmitettyjä sivuja
tai palstoja sanotaan kehilöksi.

illustration placeholder

Kehilö.


Painamista varten sivut (tai palstat) järjestetään
niin, että ne arkille painettuina voidaan taittaa
numerojärjestyksessä toisiaan seuraaviksi. Samalla
on katsottava, että sivujen reunat saavat oikean
leveyden. Tätä järjestelytyötä sanotaan
kehisteen tekemiseksi. Sitä puoliskoa,
jossa on arkin ensim. sivu, sanotaan prima- ja
sitä puoliskoa, jossa on arkin toinen sivu,
sekundakehilöksi. Kehilöt asetetaan takorautaisen
kehyksen sisään, johon ne kiilasuluilla lujasti
kiinnitetään. Tämän jälkeen kehilö nostetaan
painokoneeseen (ks. t.). vrt. myös Painoväri,
Kirjasin.
[Hendell (1912); Malmström (1923).]

Kirjasalo, kylä Lempaalan
seurakunnassa Inkerissä Suomen rajalla, K. oli
inkeriläisten vapaajoukkojen hallussa
1919-20 ja luovutettiin Venäjälle Tarton
rauhan johdosta.

Kirjasin l. kirjake, kirjasinmetallista
valettu, nelisärmäinen, kirjaimen (numeron,
lukumerkin y. m.) kohokuvalla varustettu
metallikappale, joka on tehty sellaiseksi,
että se voidaan sovittaa ladelmaan ja käyttää
painamiseen. K.-suuruutta a-b (ks. kuvaa)

illustration placeholder

Kirjasin.


sanotaan keiliksi. Välimatka a-e
on k:n korkeus, b-c on k:n
paksuus, yläosa d-e on k:n pää ja
tämän pinnalla on kirjaimen kuva;
alaosa g on k:n jalka. K:n
rungossa oleva kouru f on nimeltään
tunnuke l. signatuuri, jonka
tehtävänä on sekä olla latojalle
ohjeena kirjasimen oikein päin
asettamiselle että estää saman keilinmitan
l. kirjasinasteen eri lajeja sekoittumasta
toisiinsa. — K:t jaetaan kirjainkuvan
mukaan kahteen pääryhmään fraktuuraan
ja antiikvaan. Erilaisista
painokirjaimista antaa seuraava luettelo
jonkinlaisen kuvan:

Fraktuura:
illustration placeholder


Antiikva:
illustration placeholder


Käsikirjoituskirjasimia:
illustration placeholder


Keilinmitan mukaan kirjasimet ryhmittyvät
eri asteisiin, joilla
vanhastaan on eri nimiä. Kirjasinasteet
määrätään nykyisin jo mieluimmin
pisteissä, esim.:

illustration placeholder


Näitä suurempia ovat: tertia (16), teksti
(20), kaksoiscicero (24), kaksoismitteli
(28), kaksoistertia (32), kanon (36), iso
kanon (40), pieni missaali (48), iso
missaali (60), sabon (72). — Teknillisesti
kirjasimet ryhmitetään leipäkirjasimiin,
jotka käsittävät keilinmitat 6-12 pistettä
ja joita käytetään tavallisiin kirja- ja
sanomalehtitöihin, ja nimiö- ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:57 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pieni/2/0320.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free