Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Napaetäisyys-Napamaat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
niemimaalla 70° 5’ pohj. lev., 96° 46’
länt. pit., löytäjä James Ross; eteläinen
magneettinen napa, Etelämantereella,
72° 25’ et. lev., 155° 16’ it. pit.; löytäjä
Shackleton. vrt. Galvaaninen elementti
ja Magnetismi. — 4. Tekn.
Rattaiden, pyörien ja potkurien y. m.
putkimainen keskiosa.
Napaetäisyys, taivaankappaleen
etäisyys ekvaattorin navasta; deklinatsionin
komplementtikulma. — Napakoetin,
kohtiokoetin, alkalisella
lakmustinktuuralla täytetty ja johtolangoilla
varustettu lasiputki, jolla saadaan
sähkönavoista selville, kumpi on negatiivinen
napa; tinktuura värjäytyy negatiivisessa
navassa punaiseksi. Myös tavallista
kostutettua lakmuspaperia käytetään n:na.
—Napako’ordinaatisto, polaarinen
ko’ordinaatisto. ks. Ko’ordinaatisto. —
Napakorkeus, taivaannavan korkeus
taivaanrannasta, = leveysaste.
Napamaat, Pohjois- ja
Etelä-Jäämeressä napojen ympärillä olevat maat.
Ne jaetaan pohjoisiin l. arktisiin ja
eteläisiin l. antarktisiin n:hin.
Arktisiin n:hin luetaan
Pohjois-Amerikan arktinen saaristo [Grönlanti,
Baffinin maa, Pohjois-Devon, Ellesmeren
maa. Melville, Prinssi Patrikin maa,
Simpsonin maa (sen eri osat Viktorian
maa ja Prinssi Albertin maa),
Banksin maa], tav. myös mantereen
pohjoiset niemet Boothia Felix ja
Melvillen niemimaa, sekä
Euraasian pohjoisrannikon edustalla
olevat saaret Jan Mayen,
Huippuvuoret, Karhusaari, Frans Josefin
maa, Novaja Semlja, Keisari Nikolai II:n maa,
Uuden-Siperian saaret, De Longin saaret
ja Wrangelin maa. Saaret ovat
joks. korkeita ja vuorisia, laajat alat
ikuisen jäätikön peittämät. Kylmintä on
kesä Frans Josefin maalla ja
Pohjois-Grönlannissa: heinäkuun keskilämpö
1°-3° C. Talvella laskee lämpötila
Pohjois-Grönlannissa helmi-maaliskuussa
toisinaan alle -50° C. N:lle tyypillisiä
imettäväisiä ovat myskihärkä (Amerikan
saaristossa), peura, koko vuoden
valkoinen napajänis, sopuli, jääkarhu,
valkoinen susi, ahma, naali, kärppä. Lintuja:
pulmunen, kiiruna, tunturipöllö;
lintuvuorilla lokkeja, jääkyyhkyjä, lunneja,
ruokkeja y. m. — Ainoat vakinaisesti
asutut maat ovat Grönlannin ja Baffinin
maan rannikot (eskimoja), Novaja
Semljan eteläpää (samojedeja) ja
Huippuvuoret.
Antarktiset n.: Etelämanner
(ks. t.), Etelä-Orkneyn saaret,
Etelä-Shetlandin saaret, Kerguelen,
Heard, Mac Donald, Crozet, Marion,
Prinssi Edvardin saari, Bouvet, Sandwich,
Etelä-Georgia, St. Paul, Uusi
Amsterdam. — Ilmasto ankarampaa
ja kylmempää, kasvisto ja eläimistö
köyhempää kuin arktisissa n:ssa.
Maaimettäväisiä ei ensinkään, linnuista
pingviinit yleisimmät ja alueelle
tyypillisimmät. Kaikki antarktiset n. ovat
asumattomia.
Löytö- ja tutkimushistoria: 1)
Arktisten n:n. Pohjoisille vesille
suunnatuilla löytöretkillä oli aluksi puhtaasti
käytännölliset tarkoitusperät: luoteis- ja
koillisväylän löytäminen. Luoteisväylän
ensimmäisiä etsijöitä olivat Frobisher,
John Davis, H. Hudson ja Baffin
(ks. n.). Alaskan rannikolla etsi James
Cook turhaan 1778 luoteisväylän
länsipäätä. 1800-luvulla ryhdyttiin väylää
etsimään entistä innokkaammin. V. 1818
lähtivät engl. John Ross ja Eduard
Parry matkalle, joka kumminkin
keskeytyi Lancasterin salmessa. Seur. v.
Parry kuitenkin purjehti sen lävitse aina
Melvillen saarelle ja Banksin maahan
saakka, siis arktisen saariston
länsireunaan asti. Seuraavina vuosina Parry
y. m. tutkivat edelleen Pohjois-Amerikan
pohjoisrannikkoa, jolloin James Ross
löysi magneettisen pohjoisnavan Boothia
Felixin niemimaalla. John Franklin
retkeili 1819-27 arktisessa saaristossa, ja
1845 hän lähti 134-miehisen retkikunnan
johtajana kahdella laivalla väylää
etsimään. Koko retkikunta tuhoutui, mutta
välillisesti se aiheutti entistä laajempien
arktisten alueiden tutkimisen; kun näet
v. 1847 ei siitä ollut kuulunut
minkäänlaisia tietoja, lähetettiin Englannista
lukuisia pelastusretkikuntia kadonneita
etsimään, ja näiden retkien kautta tuli
saaristo laajalti tunnetuksi. MacClure
(ks. t.) lähti Beringinsalmesta itään ja
purjehti Melvillen saarelle saakka, mutta
täällä laiva jäätyi kiinni, ja loppumatka
oli suoritettava osittain reellä, osittain
muiden pelastusretkikuntien laivoilla.
Luoteisväylän olemassaolo oli kumminkin
lopullisesti todettu. Mac Clintock
suoritti suurenmoisia rekiretkiä ja m. m.
kartoitti Prinssi Patrikin maan; 1857
hän selvitti Franklinin retkikunnan
tuhoutumisvaiheet: Franklin oli kuollut
1847 Boothia Felixin niemimaalla, muu
retkikunta tuhoutunut pyrkiessään reillä
etelään. — Sitten taukosivat tänne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
