- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti /
773-774

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Petsamo - Petsamoyhtiö-Petsaus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


kilvan verotelleet Kainuun, Karjalan
Norjan, Venäjän ja Ruotsin miehet, jotka
myös keskenään taistelivat verotus-, riista-
ja kalastuspaikoista. 1200-luvulla
bjarmit l. karjalaiset olivat voitolla
kunnes norjalaiset n. 1307 perustivat
Vuoreijan linnoituksen. Venäläiset saivat
pysyvän jalansijan Jäämeren rannikolla
vasta n. 1480 perustettuaan Kuollan kaupungin.
Petsamon luostarin perusti munkki Trifon
1550-luvulla; se joutui rajataisteluissa
häviöön ja uudistettiin vasta 1800-luvulla.
1500-luvulla esiintyy Ruotsi vaatimuksineen.
Jo keskiajalla syntyi Lapissa laaja yhteisalue,
jonka asukkaat maksoivat veroa kolmelle
kruunulle. Tämä alue jaettiin kuitenkin
vähitellen Ruotsin, Norjan ja Venäjän
kesken. Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsin
ja Venäjän raja määrättiin kulkemaan
Iivaaralta Inarinjärveen ja sieltä
edelleen Varangin ja Näätämön välitse
Jäämereen. Knäredin rauhassa 1613
Ruotsin oli luovutettava koko Jäämeren
rannikko Varankia myöten Tanska-Norjalle,
ja etelänpuoleinen alue jäi
jakamattomaksi ruotsalais-norjalaiseksi
yhteismaaksi. Strömstadin sopimuksessa 1751
tämä yhteisalue jaettiin Norjan ja
Ruotsin kesken, siten että Norja sai
tunturialueet ja Ruotsi (Suomi) Inarin
metsäalueen ynnä nykyisen Utsjoen pitäjän.
Sopimuksessa säädettiin kuitenkin, että
Norjan lappalaiset saivat talveksi tuoda
porolaumansa Ruotsille joutuneisiin
metsiin, jotavastoin Ruotsin (Suomen)
lappalaiset saivat kuljettaa laumansa kesäksi
Norjan tuntureille ja Jäämeren
rannikolle, jossa saivat kotitarpeekseen
harjoittaa kalastusta. — Tämän jälkeen oli
olemassa enää vain yksi ainoa
yhteisalue, nim. norjalais-venäläinen n. s.
„Fælles-distriktet". Kun viimemainittu
1826 jaettiin, ei Suomen oikeuksia otettu
huomioon, vaan vedettiin Venäjän ja
Norjan raja siitä, mistä nyt Suomen ja
Norjan raja Petsamon, kohdalta kulkee.
Sittemmin syntyi riitaisuuksia Norjan
ja Suomen välillä Strömstadin
sopimuksen lappalaisille suomasta
laiduntamis- ja kalastamisoikeudesta, jotka
riitaisuudet päättyivät suom.-norj. rajan
sulkemiseen 1852. Kun tämä Suomen Lapin
asukkaille osoittautui kovin tuhoisaksi,
antoi keisari heille oikeuden harjoittaa
kalastusta ja hylkeenpyyntiä lähinnä
Norjan rajaa olevalla rannikkokaistaleella.
Oulun läänin kuvernööri ehdotti
1861, että Vuoremanjoesta Falkevuonon
toiselle puolen ulottuva rannikkoalue ja
30 virstaa leveä, alue sisämaata ynnä
Heinäsaaret muodostettaisiin suom.
kalastusalueeksi. Senaatti ehdotti 1863, että
jos kyseessä ollut Rajajoen asetehtaan
ja sitä ympäröivän alueen luovutus
Venäjälle toteutuisi, annettaisiin
Suomelle yllämainittu rannikkoseutu. V. 1864
Keis. asetuksen mukaan olikin Suomelle
luovutettava korvaukseksi yllämainittu
Jäämeren rannikon alue tai tiloja
Pietarin kuvernementista Suomen rajalta,
mutta asetusta ei pantu toimeen. V. 1880
Oulun läänin kuvernööri ehdotti
uudelleen, että Suomelle luovutettaisiin
Vuoreman joen suun ja Petsamon vuonon
välinen rannikko sekä maakaistale Paatsjoen
varrelta. Porvarissäädyn anomus 1882
kävi samaan suuntaan, vaikka tuloksetta.
Kysymys jäi lopulta unohduksiin. V. 1918
Neuvosto-Venäjä lupasi erinäisin ehdoin,
joita ei olisi voitu hyväksyä, Suomen
Kansanvaltuuskunnalle alueen, jota rajoittaa
Korvatunturista Kalastajasaarennon
pohjoisrannikon keskikohdalle
vedettävä rajaviiva. V:n 1920 alussa
lähetettiin P:oon suom. sotilasretkikunta,
jonka bolševikit maalisk. karkoittivat.
Tarton rauhassa 1920 P. joutui Suomelle
ja otettiin sen haltuun 14 p. helmik. 1921.
P. oli omana lääninä v:n 1921 loppuun.
[Sarva (1917); Voionmaa (1919); Rosberg,
,,P:n maa" (1919); Lampio—Hannikainen,
,,P:n opas" (1921); Olin (1921); Lampén
(1921).] ks. kuvaliitettä ja karttaa.

Petsamoyhtiö (O.-y. Petsamo a.-b.),
per. 1921 huolehtimaan kulutustavaroiden
hankkimisesta ja myynnistä sekä
kalastustuotteiden ostosta Petsamossa.
Osakepääomasta, 5 milj. mk., valtio omisti
suuren enemmistön. Yhtiöllä oli myymälöitä
tärkeimmissä Petsamon kulutuskeskuksissa ja
kalan vastaanottoa varten us. asemia
rannikolla. P. huolehti myös
säännöllisestä laivaliikenteestä Petsamon
ja Norjan sekä Petsamon rannikkokylien
välillä. Kun oli perustettu Petsamon
Osuuskauppa r. l. ja Petsamon
Kalanmyyntiosuuskunta r. l., lopetettiin
P:n toiminta kesäkuussa 1926.

Petsaus, metalliesineitten
puhdistaminen, kirkastaminen tai himmentäminen
hapolla, tav. laimennetulla rikkihapolla.
Kun useat metalliseokset p:ssa saavat
erikoisen värin, käytetään tätä keinoa
metalliesineitten „värjäämiseen" ja
„keittämiseen". — Puun p:ssa värjätään
puun pinta hapolla; yleisemmin sanotaan
kuitenkin erikoisella vesivärillä, n. s.
metsillä pinnaltaan värjättyä puuta
petsatuksi. [Hylander, „Puun petsaus"
1927) ja „Metallien värittäminen"(1927).]

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Jul 3 22:05:35 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/3/0429.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free