Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
neuvonantajanaan Pobedonostsev ylläpiti
tiukkaa virkavaltaista komentoa, joka
ilmeni karkoituksina Siperiaan,
juutalaisvainoina ja vierasten kansallisuuksien
venäläistyttämistoimenpiteinä. Aasiassa
V:n vaikutusvalta lisääntyi, mutta
heikkeni Balkanilla. Alkava epäluulo Saksaa
ja Englantia kohtaan aiheutti
lähentymistä Ranskaan. Nikolai II
(1894-1917) jatkoi isänsä politiikkaa.
Tyytymättömyys vallitsevaan järjestelmään tuli
yleiseksi melkein kaikissa
kansankerroksissa. V:n kärsittyä suuria
tappioita Japanin (ks. t.) sodassa puhkesi
vallankumousliike 1905. Tsaarin oli lokak.
allekirjoitettava julistuskirja, jossa jo
luvatun edustuslaitoksen (duuman)
valtuuksia tuntuvasti lisättiin, lausunto- ja
kokoontumisvapaus y. m. vakuutettiin.
Nämä myönnytykset tyydyttivät
porvarillista oppositsionia ja kapinallinen
työväki voitettiin. Kun duuma 1906
kokoontui, oli sen merkitystä jo vähennetty
keisarin uusilla säädöksillä. Duuman
ohella oli lakiasäätävä valta annettu myös
valtakunnanneuvostolle, jonka
jäsenistä keisari nimitti puolet. Ensim.
duuman aika kului hyökkäysten tekoon
hallitusta vastaan. Se hajoitettiin 1906
ja uusi kokoontui 1907. Pääministeriksi
nimitettiin sisäministeri Stolypin.
Hän ryhtyi tarmokkaisiin erikoistoimiin
vallankumouksellista toimintaa vastaan
sotaoikeuksia, vangitsemisia ja
karkoituksia käyttäen, mutta myös
suurisuuntaiseen maanuudistukseen (hyväksytty
duumassa 1910) maan yksityisomistuksen
luomiseksi mir-laitoksen (ks. Mir) sijasta.
Toisenkin duuman aika kului
loputtomaan kiistaan hallituksen kanssa, ja
sekin hajoitettiin. Samalla (1907)
julkaistiin uusi vaalilaki, joka oli edullinen
tilanomistajille ja varakkaille
kaupunkilaisille ja vähensi Puolan ja muiden
rajamaiden edustusta. Kolmas duuma
(1907-12) oli hallituksen mielen mukainen,
myös Suomen venäläistämispyrkimyksissä.
V. 1911 Stolypin murhattiin.
Hänen seuraajansa Kokovtsov jatkoi
edeltäjänsä kansalliskiihkoista
politiikkaa, Neljäs duuma oli edeltäjäänsä
melkein taantumuksellisempi. Hallituksen
pyrkimys hankkia V:lle jälleen enemmän
sananvaltaa maailmanpolitiikassa
saavutti yhä voimakkaampaa kannatusta
duumapiireissä. V. varustautui
tarmokkaasti sotaan saaden lainoja Ranskasta.
Maailmansodan alussa eri puolueet
tekivät aselevon. Suuret tappiot, huhut
erikoisrauhasta, ampumatarpeiden puute
ja lahjomiset sekä yhä yltyvä
virkavaltaisuus saivat jälleen
tyytymättömyyden hereille, vieläpä se levisi
sellaisiinkin piireihin, jotka olivat olleet
itsevaltiuden tukena. Siitä oli ilmauksena
m. m. Rasputinin (ks. t.) murha.
Duumapiireissä oli se käsitys yleinen, että
kurja hallinto oli syypää tappioihin;
kansa väsyi sotaan ja sen aiheuttamiin
kärsimyksiin, ja armeijassa tehtiin
tarmokasta vallankumouskiihoitusta.
Sisäministeri Protopopovin
kykenemättömyys järjestää elintarpeiden saanti
Pietariin aiheutti vallankumouksen
puhkeamisen maalisk. 1917. Muu V. yhtyi
heti vallankumoukseen. Pian syntyi
kaksi valtakeskusta, duuman
muodostama toimeenpaneva keskuskomitea ja
työ- ja sotamiesneuvosto, jollainen oli
muodostettu jo 1905. Sosiaalivallankumouksellisen
Kerenskijn välityksellä ne saatiin tekemään
sovinto, ja duuma-piireistä muodostettiin
hallitus pääministerinä ruhtinas Lvov ja
oikeusministerinä Kerenskij. Samana päivänä,
15 p. maalisk. keisari luopui
kruunustaan veljensä Mikaelin hyväksi. Pian
ilmeni ristiriitoja vallankumouksen eri
leireissä. Monarkian jatkumisesta oli
luovuttava. Mikael luopui kruunusta, ja
hallitusmuodosta päättäminen lykättiin
perustavalle kansalliskokoukselle.
Hallituksesta maltilliset ministerit, m. m.
ulkoministeri Miljukov, erosivat, Kerenskijstä
tuli sota- ja myöhemmin pääministeri.
Hän hylkäsi erikoisrauhan vaatimukset
ja aloitti kesällä suuren hyökkäyksen,
joka päättyi surkeaan tappioon. Näin
ollen Lenin, joka oli tullut ulkomailta,
ja bolševikit saivat laajan kannatuksen
vaatimuksellaan sodan lopettamisesta
viipymättä sekä maan jakamisesta
talonpojille. Bolševikkien yritys anastaa valta
heinäk. 1917 epäonnistui, mutta kenraali
Kornilovin turhaan syysk. yritettyä päästä
diktaattoriksi onnistui heidän marrask.
kukistaa Kerenskij.
Samoihin aikoihin oli Pietariin kutsuttu
koolle koko Venäjän neuvostojen
edustajien kongressi. Se asetti heti
Leninin johtaman kansankomissaarien
neuvoston toimeenpanevaksi
hallitukseksi ja julisti kaiken vallan
kuuluvaksi neuvostoille sekä
rauhanneuvottelut heti aloitettaviksi.
Rauha tehtiin 1918 nöyryyttävin ehdoin
Brest Litovskissa. Sen mukaan V. sitoutui
poistamaan sotaväkensä Virosta, Liivinmaalta,
Suomesta ja Ukrainasta, joiden itsenäisyyden
se oli tunnustanut, sekä luovuttamaan
laajan osan Länsi-V:ää m. m. Valko-V:n;
Turkille oli luovutettava 1878 valloitetut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
