Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ni 6, Lauvanlaina, f :na puivana Maalis-knula, 1846.
I.entolehti Suomalainen, jota
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantaina,
ja ulos-jaetaan kello 5 ilta-puolclla
Hoeliin puojssn, Palmqvistin
kivimuurissa, Esplanadin pohjoispuolimraaisen
kavun varrella, maksaa täällä
Heisin-kisaa yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
60 kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta muuanek, maksnapi vuosikerta
15 kop. ja puolen ruuen 9 kop. enämpi.
Kuuluttelemista ja muutaik
ilmoittamista, jota tahotaan pantuksi näihin
lehtihin, maksaaäkop. joka rati eli rivi,
johon luetaan nuon arvolla5Vpuustavia.
Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.
Huomenna, joka on toinen Sunnuntaki Paastossa,
saarnaa:
Haupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määretty
Kappalainen Blomqvist (SuomeksiJ;
Kappalais’-Apulainen Majisteri af Enehjelm (Ruotiksi).–-Ehto-
saarnan, määretty Kappalainen Blomqvist f seka,
Suomeksi että RuotiksiJ.
ffenki-Varjeluksen Suomalais-Tark’ampuvaisten
Kirkossa: vara Pastori Lillström (Ruotiksi).
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väestön Kirkotta,
Väestön Pastori Cajanus (Ruotiksi).
Norjan Suomalaisissa *)
vuonna 1891.
Paha sanoa,
Kipiä kärsiä.
]lf ini laulan laiha poika, miten tfiss* on laita;
Laulakohon laveampi, joka paremp’ taitaa!
Totuutta on tottumatoin puhua ja kuulla;
Kehumistä köyhkiämpi uskoa ja luulla.
Paljon tääll’ on pahojakin, pakanoita paitti;
Vallattomuus valloillaan, ja — Laki ompi väitti.
Kaikki täällä surkutteloo, suuret että pienet;
Vaivaisilt’ on varoansa varakkaammat vienneet.
Hikkaat täällä riitelöövät, köyhät verot maksaa;
Mies on, joka lahjoillansa lakitointa jaksaa.
•) Niin kuin o letten ehkä kuulleet puhuttavan, niin
löytyy monessa koliin Ruotissa, niin kuin myUS
Norjassakin, paljon näitä Suomalaisia, joista
suurikin osa on varsin ummikoita, vaikka ovat siellä
jo kolmatta sataa aastaikoa asunneet. Heistä
tullaan ehkä vastapäin enemmin puhumaan.
Puheet täst^ juoksutetaan sinne että tänne;
Moni miesi huikenteloo, jok’ oil vaka ennen.
Viran saap’ kuin vilpistelee, kunnian kuin pettää;
Kuuluisa on jokainen kuin kunniansa jättää.
Koiria tääll’ koroitetaan, palvellaan ja kuullaan;
Uskollist’ ei uskotak, ja rehellistä luullaan.
Surma seisoo suun ovella, jos puhutaan totta,
Onni kova kohtajaa, jos tuosta selvän ottaa.
Vielä pojat poloiset hyö turvahansa uottaa,
Miehet rievut valittaa; — vaan kuka heihin luottaa?
Min’en taijak taijollani heijän huolet auttaa;
Enkä taijak omin neuvoin, enkä toisen kautta.
Laulanmahan lapsillemme miten tavat taipuu;
Mutta kohta ite kuolen, ja mun ääni vaipuu.
Laulakoon siitt’ lapset meijän, lapsenlasten Iässä,
Kuinka muinon, murheen kanssa, eli välten tässä.
On niitä’ miehiä Hämeessä,
muutamia muuallakin.
Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän
Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi,
kehnoksi ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen
käyttämistämme näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö
ovat tehneet tätä koko ipaakunnan nimessä ja
ta-lonpoikiin puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen
käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja
puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä
toistaneet heijän kanteensak mitättömyyttä, niin
antakaamme myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä
suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös
käytök-sillänsS toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, valan
täyttä valeheista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
