- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{22:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

haastaissaan puhun: "elo laknja blagaia putj", on syy IS
epäillä jos iltko Wenäläisel niin haastaisivat; ja jos
vielä larkermniin kaholaan niitä punaisia poimia,
ja niitä monen-juovakkaisia ompeluksia, heijän pai—
joissa, heijän «kinaisia mekkoja, j.i viilloinkin heijän
vaimoväin outoja, sarven näköisiä, päiin-peiloksiä
(tuntija) ynnä heijän niskassa riippuvaisia
helmi-pujol-telemia, itiin saatamme epäilemäläk sanoa, jotta ovat
Morduinilaisia. Niin pukeikseri o. m. vaimoväki,
t-sommassa osassa Orlovin kuvernissa, varsin
.Morduini-laisten lavalla.

Täällä 1’ietarissa, saat sie usseen kahtoa viisi,
tahi kuusi, missiä, oli vielä loisinaan usseampiakin,
jotka hiljaisilla askelilla, lähetyksin, toinen loisesok
perästä, astuuvatten ikään kuin hanhet, kaikki
pil-kä-varsisissa saappaissa, karmoissa kauhtanoissa, tahi
lammas-nahkaisissa turkissa, ja joi11* ou päässä
ma-hottomal korkeet, kolmi-korvaiset, ilves-nahkaiset
myssyt. Hyö oval Ien Suomalaisia malk«mi*hiä, jolka
oral liillcel tänne tarpeitansa, kauptinkisla, osia
ilmaan *). Jos joiiliiuv.itlen ahlaiseen kauppa-puoliin,
niin tuloopi tämä heisiä jo yksinään fäpö-täylecn
«ikä muilla oslajoilla ouk Iässä eneän niin sioakaan.
kuin nämät muka, tapaansa myöten, kyynäsvarsiansa
ja sääriänsä pölkislellen, kiiskoilleleksen (oikaislaksen).
Yksi joukosta, muuan heisiä läällä monesti n ennen
käynyt muikkari, joka on tullut muista kuulluksi,
Wenäjän kielen puhumisestaan, kflypi aina eilläpäin,
toiset kulkoovat likilyslen, hänen takanaan, ikään
kuin lampaat. Saatto-mies kysclöö e. m.
löytyykö nauhoja’{ Kauppias asettaa nauha-vakkansa
liä nen etelien, kiittää kalujansa hyviksi, ja sanoopi
heijän hintaansa. Alulla eipä saaliakkaan saallajala
narratuksi, näillä myöjän vie||eläväisillä puheilla;
hään pitää nauhan päiveä (tahi kyntleliä) vasten,
ja sanoopi, siilien hyvin ymmärtäväinen olevoinaan:
"tämä on liijan ohuita"; panoovi tälä paikoilleen, ja
iähtöö liehensäk. Silloin ori loella lielty, jotlVivät
nuo muutkaan Suomalaiset, tällä kerralla, olek läällä
niin mitään nauhoja ostavia; kuitenkin vielä
jokainen heisiä, vuoroansa myöten, astuu vakan luokse,
otlaa nauhan, pilelöö sen päivää vasten, ja panoo

*) Pulmissaan näistä Suomalaisista matkamiehistä,
Pietarissa, jolla Weniiläinen- lopettaa
jaaritok-siansa, tahtoo hään, ikään kuin suoloja rokkaansak
panna, tehäksensä, sillä, lauseensa maamiehillensä
maltillisemmaksi. Kuin maaväki, olkoon
siitten Herroja tahi talonpoikia, Suomalaisia vai
[Venäläisiä, joutumat suureen äkkinäiseen kaupunkiin,
niin aina heitä josta-kusta rajutetaan kaupunkin
väestä; jollon nämät mielellään, il.äun kuin
Lu-ginskikin, tahloovat tehä heijän eri-lapojansa
nauruksi. Sillä luilla saattaa kaikkia, itekkin
pää-kaupunkilaisia, leikihtevällä puheella, kääntää
nauruksi, eikä mynkään tästä ollak miUäänkään.
Tahommekin ainoasti sflitteä mitä monellen
(vie-raallen) ehkä näyttää ouvoksi; ja jos on tämän
MVenäläisen puheessa paljon toellista, niin on
se siihen paljtn omiansakin pannut — valheen
varaksi.

|aas paikoillensa *). Sillä lavalla juoksutetaan
nauhaa käen spihlemän kautta, ellei jo läliän tottunut
kauppamies, ennen aikojaan, olak sen heillä pois.
Vaali jos hään on sen jo poisikin pannut, niin
ka-hoppas milrn tästä Suomalaiset ällislelerksen; kuin
tahtoisi vielä viimeinenkin naiilioa nahaksensa,
ojen-tain kätensä läliän tyhjään paikkaan, niin jääpi het—
keesen aikaa siihen seisomaan, kahloopi ympärillensä,
raapii niskallansa, ja mänöo, hämmästyksissään,
liehensäk **). Jos siitten jouliiiivallen käymään jonku
ruoka-piio’in sivuillen, niin lunkeiksen siilien sisään
koko lauma (juoni); ja kauppiaan, jo uueslaan, heilit
kysyttyä: "mitäs lahltiisillen t’" kahleloovat, ilman
puhuiiialak, ympäriseen, oul laissa* n vastausta
Saattajallansa. Jos läniä silloin läheneepi e. m.
silak-ka-lynnöriä, niin otlaa hään sieltä hailin,
sormi-hinsak, käänle!ee sitä, kaliteloopi, ja panoo taasi
jälleen lynnorihin; nuoloo siitten sormiansa, ja
Iähtöö hiljalleen poisi piioista. Toisetkin, kaikki viisi,
tekööväl samalla lailla, hänen tavallaan; kukin
ottaa, vuorollansa, hailin, kaliteloopi sitä, nuofoo
sormiansa ja mänöö matkoihinsak *"*}. Alutta jos taat

*) [Venäläinen kummiksüpi, tuin panoovatten nauhan
takaisin, kusta ottivattenki. Eiköhän se tunten*k
tapoja toinenki kansan, joka, vahinkonsa, tahi
tapaturmassa, laskee sen lakleariinsak? Ja
muu-tenki, eikös se lie tapa Suomalaisen, kaiuissa
kaupoissaan, parempi kahtoa kuin katua.
Sanot aan, vahinkusta viisahaksi. Mutta toinin maa,
toinen tapa; niinpä, kuin tuloovalten e. m. Ouluunt
Kokkolaan, talli muihin Pohjanmaan kuupuntiin,
iiiYn silloin panoovatten rahansa heti pöyvälien,
sanalla: antakaatten mille kolmen, neljän, tahi
viijen luovun tnaksavaisen huivin! Kauppamiet
sysäjä kiiteliensäk kaulavaatteensa, sen veroisen,
minkä tahansa; ostaja pistää sen pooehmsak,
kahtomutak, olkoon musia eli keltainen, va~
kutettu ei tulleensak petetyksi.

•*) Ehkei tuo naurattaisi VVenäläistäkään, jos syy»
tuntisi tähän häneltä kuvailtuun hämmästyksellen.
Tolia Suomen mies’, jonka käsiinsä ei tätä
»lauhan sipuleita uskoituk, ei muuksi taijak Uitti
arvata, kuin titlleesek luulon alaiseksi;
ilmankos tämä häntä uiivöistutti? Vaikka kylläpH
moni koiran-silmä, muuan toisesta muusta, aivan
rchellissä olevoinaan, täytyy antoa takaisin
väärin saatujaan, häpiämätäk, hämmästy mätti k.

***) Tyhmää käyttämistä, emme suinkaan rnielik
puol-lustaa, olkoonpa meissä eli muissa, noptemtnin
tahtoisimme sitä moittia, vaslapäin vältteäksemme;
mutta koska tässäkin jo Hikoa lisätään, niin
em-mekös tuotakin sanalla selvilteleisrkJ? Tässäpb
sama pulma, josta taa non puhuttiin, nauhoin
kaupassa. Eikös lie jo mcijlln miehet, niin monin
kerroin tulleet Iässä, kaupoissaan, petetyiksi, jotta
ovat epttillyksissään, ellei tässä kalussakin
lien-nek petosta. Kuka hupsu ostaa ilman
koillele-ma tak; vaan kuin mailien on tapa, tälä
mais-telessaan, sukia hänlä suuhunsa!: kokonaan,
purs-toineen, pyrsliiineen — niin eikös se lie näihen Suu-

l

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0088.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free