Tietosanakirja / 1. A-Confort / 9-10 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aaltoteoria ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

9

Aaltoteoria—Aapa

10

aaltosäteen suuntaan, jolloin yhä uudet
väliaineen osaset joutuvat suorittamaan samanlaisia
liikkeitä, jommoisia ennen liikkuneet osat ovat
suorittaneet. Aika, jossa osasen värähdys
edestakaisin tapahtuu, on aallon värähdysaika;
värähdysten lukumäärä aikayksikössä on
värähdysluku l. frekvenssi. Yhden
värähdysajan kuluessa etenee aalto
aaltopituuden, ja aallon etenemisnopeus on sama kuin
aaltopituus kertaa värähdysluku. Värähtävän
osan radan pituus on amplitudi, ja osasen
asema radassa määrättynä hetkenä on sen
faasi. Kaksi osasta, jotka ovat 1:n (tahi
muuten kokonaisen luvun) aaltopituuden
etäisyydellä toisistaan samalla säteellä, ovat aina
samassa faasissa. Vesiaalloista ks. Aallokko.
— Ääniaaltojen eteneminen tapahtuu väliaineen
kimmoisuuden välityksellä; aallon muodostavat
toisiaan seuraavat tiivistykset ja ohennukset.
(ks. Ääni). — Nykyisen käsitystavan mukaan
on valo aaltoliikettä eetterissä, mutta tässä
samoin kuin Hertzin elektromagneettisissa
aalloissa (langattomassa sähkötyksessä) ei ole
ajateltava mitään varsinaista väliaineen osasten
liikettä, vaan pikemmin jonkunlaista sähköisen
ja magneettisen voiman „siirtymistä” (ks.
Valo). — Kun aalto siirtyy toisesta
väliaineesta toiseen, jossa etenemisnopeus on toinen,
jakautuu aalto tavallisesti kahteen osaan;
toinen palautuu takaisin ensimäiseen
väliaineeseen : se heijastuu; toinen osa tunkeutuu
toiseen väliaineeseen, yleensä uudessa suunnassa,
se taittuu (ks. Taittuminen). — Aallossa
siirtyy liikettä ja siten myös energiaa. Jos
väliaineessa aaltoliikettä kohtaa kitka, pienenee
amplitudi (värähdyksen laajuus), värähdykset
hidastuvat, heikentyvät, ja energiaa imeytyy
(absorbeerautuu). Jos väliaineessa
etenee kahdesta tahi useammasta lähtökohdasta
tulevia aaltoja, interfereerautuvat ne, s. o. ne
sulautuvat yhdeksi aalloksi (ks.
Interferenssi). Kun aalto heijastuu, voi se sekä
tuleva aalto interfereerautua ja siten muodostaa
seisovan aallon. Silloin jäävät ne osaset
lepoon, jotka ovat välittömästi heijastavan
pinnan luona, samoin kuin ne osaset, jotka siitä
ovat sellaisella etäisyydellä, joka, pitämällä
puolen aallon pituutta mittayksikkönä, voidaan
ilmoittaa kokonaisella luvulla. Missä osaset
ovat levossa, syntyy solmuja, missä ne
värähtävät, kupuja. Seisovia aaltoja tapaa esim.
soittokoneiden kielissä, urkutorvissa, vedessä
(aaltojen lyödessä laituriin). H. Hertz näytti
kokeellisesti v. 1888 seisovan aallon
muodostumisen elektromagneettisissa värähdyksissä ja v.
1890 todisti O. Wiener saman valoaalloista.
Heijastuva aalto aikaansaa paineen sille pinnalle,
josta heijastus tapahtuu. Tämän n. s.
säteilypaineen osoitti Lebedev v. 1901 valoaalloissa;
samanlainen paine on myöskin ääniaalloissa.

Aaltoteoria l. undulatsioniteoria ks.
Valo.

Aaltoyhtymys ks. Interferenssi.

Aarni, vanha hollantilainen nestemitta =
155,22 l.

Aamos ks. Amos.

Aamukellot, ensimäinen kutsu
jumalanpalvelukseen kellonsoitolla kirkontornista.
— Aamusaarna, saarna
aamujumalanpalveluksessa, joka on pidettävä kaikissa niissä
seurakunnissa, sekä maalla että kaupungeissa,
joissa ei suoriteta ehtoojumalanpalvelusta.
Paastonaikana saarnatekstinä on Jeesuksen
kärsimisen historia (ahtisaarnat), aamusaarnoja
on myöskin pidettävä katekismuksen kappaleiden
johdolla (katekismussaarnat), sekä
ensimäisenä joulu-, pääsiäis- ja helluntaipäivänä
että myöskin neljänä vuoden rukouspäivänä.

Aamunairut, raittiuskansan äänenkannattaja,
perustettu Tampereella v. 1885, siirrettiin sitten
Raittiuden Ystävien lehdeksi Helsinkiin.
Lakkasi v. 1896 saaden „Kylväjän” seuraajakseen.

Aamurusko ks. Iltarusko.

,,Aamurusko, sanaisia lapsille”, P.
Hannikaisen Viipurissa 1857-59 julkaisema lehti.


Agricolan Aapiskirjan alkusivu,
(ks. art. Aapinen seur. siv.)

Aamusaarna ks. Aamukellot.

Aamutähti ks. Kointähti.

Aanrud [ōn-], Hans (s. 1863), norj.
kirjailija. Aloitti 1891 pienellä novellikokoelmalla
„Fortællinger” (siitä 1906 suomennettu
valikoima „Kertomuksia”). Ne ja seuraavina
vuosina ilmestyneet novellit koottiin 1905 kahteen
nidokseen. Sitäpaitsi A. julkaisi v. 1896
kokoelman kertomuksia suurille ja pienille
„Storkarer”, v. 1903 viehättävän idyllin „Sidsel
Sidsærk” ja v. 1907 idyllisen novellikimpun
„Smaafæ”. Nävtelmiäkin on A. kirjoittanut jonkun:
„Storken”, „Højt till hest” ja „Hanen”. Vv.
1899-1900 oli A. Bergenin teatterin johtajana. [Carl
Nærup, „Illustreret norsk litteraturhistorie”
(1890-1904).] V. T.

Aapa, kahvelipurje, joka on kiinnitetty
parkki- tai rekattilaivan isoon alamastoon.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>