- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
335-336

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ammatti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

335

Ammattiliitto

33t;

detty mistään velvollisuuksista, ainoastaan
oikeuksista.

Vaikka näitä epäkohtia sittemmin koetettiin
ainakin lieventää, kävi kuitenkin ajan oloon yhä
selvemmäksi, että a.-laitos mitä suurimmassa
määrässä ehkäisi teollisuuden kehitystä,
varsinkin manufaktuuri- ja tehdasteollisuuden
synnyttämän suurtuotannon voimaanpääsemistä. Nyt
ovatkin a:ien etuoikeudet poistetut kaikkialla.
Englannissa menetti a.-laitos kaiken
käytännöllisen merkityksensä jo lS:nnella vuosis., vaikka
a:ien etuoikeudet lopullisesti poistettiin vasta
v. 1835. Ranskassa Turgot v. 1776 koetti, vaikka
huonolla menestykselä, poistaa a:t. Vasta
vallankumous hävitti ne lopullisesti v. 1791.
Hanskan esimerkkiä noudatti Belgia v. 1795, Espanja
v. 1813 ja 1820. Saksassa saatettiin
elinkeinovapaus lopullisesti voimaan v. 1869 elinkeinolain
kautta. Alankomaissa a:ien etuoikeudet
lakkautettiin v. 1819 ja 1824, Norjassa 1839, Sveitsissä
1848, Tanskassa 1857, Venäjällä 1865, Italiassa
1864 ja 1875.

Ammattietujen suojelemisen ohessa oli
vanhoilla a:illa muitakin tarkoituksia: uskonnollisia,
siveellisiä ja seurallisia. Kullakin a:lla oli oma
sucjeluspyhimyksensä ja usein myös oma
alttarinsa kirkossa, a. avusti yhteisillä varoilla
puutteeseen joutuneita jäseniänsä ja kokoontui
yhteiseen seuranpitoon. Kun a:t pitkällisten
taistelujen jälkeen, joita ne käyvät kaupunkien
pat.-riisisukuja vastaan, 14:nnen vuosis. lopulla,
pääsevät osallisiksi kaupunkien hallintoon,
saavuttavat a:t myöskin valtiollisen ja sotilaallisen
merkityksen. A:illa oli omissa asioissaan
lakiasäätävä ja tuomiovalta ja erityiset
tuomioistuimensa. Kuitenkin ne samalla olivat
kaupunki-hallituksesta riippuvaiset ja myöhemmin
varsinkin merkantilismin aikana valtio mielensä
mukaan järjesti ammattikuntain olot.

Edellinen esitys koskee Keski-Euroopan maita.
Ruotsissa ja Suomessa oli keskiajalla
jokaisella yleisen lain mukaan oikeus vapaasti
harjoittaa käsityötä. Saksalaisten käsityöläisten
mukana tuli ammattikuntalaitos Ruotsiin.
Ammattikuntia tiedetään olleen Tukholmassa
14:nneltä vuosis. alkaen. Suomessa niitä
luultavasti ei keskiajalla ollut, sillä käsityö oli täällä
silloin vasta alullaan ja käsityöläisiä vähän.
Kustaa I Vaasa koetti keskittää käsityöammatit
kaupunkeihin ja järjestää ne ammattikunuittain.
Ei kukaan saanut harjoittaa käsityöammattia,
ellei hän ollut asianomaisen ammattikunnan
jäsen, ja v. 1546 määrättiin, että jokaisen ammatin
etupäähän oli asetettava ammattikunnan
vanhin pitämään silmällä että ammattilaiset
tekivät hyvää ja moitteetonta työtä. Kuitenkin
kuningas pidätti itselleen oikeuden asettaa
va-paamestareja. Kaarle IX, joka suosi suljettuja
a:ia ja entistä enemmän rajoitti käsityön
harjoittamista maaseudulla, julkaisi osittain
yksityisiä ammatteja, osittain kokonaisia
kaupunkeja varten a.-sääntöjä, joissa ammattipakko
kehitettiin yhä täydellisemmäksi. Samaan
suuntaan meni Kustaa II:n Aadolfin politiikka
ja a.-laitos saavutti yhä enemmän jalansijaa;
tuntuvasti rajoitti kuitenkin a:in monopolia
aateliston oikeus pitää käsityöläisiä
kotitarpeeksensa, varsinkin kun aatelisto koetti tulkita
sitä niin laajasti kuin mahdollista. Suomessa

ruvettiin a.-laitoksen periaatteita toteuttamaan
luultavasti samaan aikaan kuin Ruotsissakin,
mutta ensimäiset täydellisesti järjestetyt a:t
syntyivät vasta 1620-luvulla Turussa. Jo
niinellä vuosis. ruvettiin Ruotsin valtakunnassa
vaatimaan ammattipakon poistamista tai
ainakin lieventämistä. Ensimäinen yleinen
am-mattikuntajärjestys, vuodelta 1669, olikin
vapaamielisempi kuin aikaisemmat asetukset.
Se kielsi suljetut a:t ja määräsi että
jokainen, joka kunnollisesti oli oppinut
ammattinsa, oli hyväksyttävä mestariksi. Vuoden
1720 a.-asetus oli rakennettu pääasiassa samoille
periaatteille. Näyttipä siltä kuin
tahdottaisiin jälleen ruveta koventamaan
ammattipak-koa, sillä vähää myöhemmin poistettiin
vapaa-mestarius ja a.-asetuksen kielto a:ien
sulkemisesta. Todenteolla kuitenkin ammattipakko
suureksi osaksi menetti merkityksensä, kun v. 1739
annetut uudet manufaktuuriprivilegiot ja
halli-sääntö tekivät manut’aktuurit ja tehtaat
a.-asetuksesta riippumattomiksi. Seuraavina
vuosikymmeninä vaaditaan yhä pontevammin
laajennettua elinkeinovapautta. Kustaa lll:n aikana
lievennetäänkin ammattipakkoa tuntuvasti, m.
m. vakuutettiin useille vastaperustetuille
kaupungeille (esim. Tampereelle, Kuopiolle,
Kaskisille) täydellinen elinkeinovapaus.
Ammattikunnat lakkautettiin Ruotsissa v. 1846. Suomessa,
jossa kaikki v. 1809 jälkeen perustetut
kaupungit olivat saaneet täydellisen elinkeinovapauden,
12 p. jouluk. 1859 annettu asetus
käsityöammateista ja manufaktuureista kumosi useita
vanhoja asetuksia. Lopullisesti poisti
ammattikuntalaitoksen elinkeinolaki 24 p:ltä helmik.
1868. Täydellisen elinkeinovapauden kannalle
siirryttiin 31 p. maalisk. 1879 julkaistun
elin-keinolain kautta. Ammattikuntien sijaan tuli
kaupungeissa käsityöyhdistys, joka
valtuutettujen kautta hoitaa yhdistykseen kuuluvien
ammattien yleisiä asioita, antaa sälli- ja
mestari-kirjoja, koettaa sovittaa riitaisuuksia, pitää
silmällä oppilasten ja muiden työntekijäin
opetusta, hoitoa ja kohtelua y. m. (vrt.
Elinkeinovapaus).

[Schönberg, „Handb. d. polit. Oekonomie II,
Gewerbe"; Stieda, artikkeli „Zunftwesen",
Handwörterbuch d. Staatswissenschaften; v.
Be-low, artikkeli „Zünfte", Wörterbuch d.
Volkswirtschaft; Ehrström, „öfversikt af det finska
skråväsendets historia" (Juridiska föreningens
tidskrift 1892-93).] J. F.

Ammattiliitto, pysyväinen saman ammatin
tai teollisuushaaran alalla syntyneitten
ammattiyhdistysten (ks. t.) liitto. Suomessa oli vuoden
1907 lopussa tiettävästi 34 a:a. Näistä olivat
silloin liittyneet Suomen
ammattijärjestöön, s. o. v:na 1907 perustettuun
keskusjärjestöön, seuraavat 19, nimittäin:

Perustamis- Jäsenluku ]

vuusi. tammik. 19<>
Jalkinetyöntekijäin liitto.. 1907 600
Kaakeli-, fajanssi-ja uunin-
tekijäin liitto .......... 1906 370
Kirjansitojain liitto ...... 1905 409
Kivityöntekijäin liitto . 1899 1,322
Kulta- ja hopeatyöntekijäin
liitto .................. 1906 162
Kutomateollisuustyöv. liitto 1907 1,756

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0196.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free