Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Armfelt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Armfelt
luonteen vuoksi. Tällä oli näet edelleen paljo
lemmenseikkailuja ja varsinkin hän oli monet
vuodet lemmensuhteissa hovineiti Magdalena
Rudenschöldin kanssa.
Kustaa ITI:n kuolema muutti kokonaan A:n
valtiollisen uran ja elämänsuhteet. Hän joutui
holhoojahallituksen epäsuosioon, menetti 1792
paikkansa Tukholman kaupunginpäällikkönä,
jonka kuningasvainaja oli kuolinvuoteellaan
hänelle antanut, ja hänet siirrettiin Ruotsin
lähettilääksi Italiaan, mikä oli ilmeinen
arvonalennus ja joka häntä syvästi katkeroitti.
Hallitsevan herttua Kaarlen suosikki Reuterholm
oli hänen vihamiehensä ja vainosi lähettämäinsä
urkkijain kautta A:ia ulkomaillakin. A. vihasi
Ranskan vallankumousta, jota Reuterholm
puolestaan liehakoi, ja hän rupesi sen vuoksi
hautomaan tuumia kumotakseen Ruotsin silloisen
hallituksen Katariina II:n avulla ja nuoren
kuninkaan Kustaa IV:n Aadolfin
myötävaikutuksella. Hän ilmaisi suunnitelmansa liian
avomielisesti kirjeissä Ruotsissa oleville
ystävilleen, J. F. Aminoffille, J. A. Ehrenströmille
ja neiti Rudensehöldille. Tämä kirjeenvaihto
joutui Reuterholmin käsiin, ystävät Ruotsissa
vangittiin ja häntä itseään ajettiin ulkomailla
takaa valtioukavaltajana, mutta hän pääsi
kumminkin suosijainsa avulla pakenemaan
Venäjälle. Kylmästi Katariina II otti hänet siellä
vastaan ja lähetti hänet asumaan Kalugaan;
Ruotsissa hän tuomittiin hengiltä ja hänen
ystävänsä siellä, saivat kokea kovaa ja häpeällistä
kohtelua.
V. 1800 A. vihdoin sai Ruotsin hallitukselta
armon sekä luvan palata kotimaahansa. 1802
nimitettiin hänet Ruotsin lähettilääksi Wieniin,
jossa oli pari vuotta. Kotia taas palattuaan
hän tuli Ruotsin Pommerissa olevan sotaväen
päälliköksi ja karkoitti 1807 ranskalaiset tästä
Ruotsin alusmaasta. Mutta sitten hän joutui
tappiolle ja kutsuttiin epäsuosioon joutuneena
Ruotsiin.
Kun Suomen sota 1808 syttyi, tarjottiin ensin
hänelle ylipäällikönpaikka Suomen armeijassa,
mutta lopulta hän joutui kumminkin
komentamaan Norjan rajalla olevaa Ruotsin armeijaa
tanskalaisia vastaan. Tämä sotaretki ei
hallituksen hatarain toimenpiteiden johdosta yleensä
onnistunut. Hankkeista suistaa Kustaa IV
Aadolf Ruotsin valtaistuimelta oli A:lla tieto,
mutta suoranaisesti ei hän niihin ottanut osaa.
„Kustavilaisena" hän olisi tahtonut säilyttää
kruunun erotetun kuninkaan pojalle ja kuu
nämä tuumat raukesivat, kävivät hänen ja
uuden hallituksen välit kireiksi. Suomen
jouduttua Venäjälle hän sen vuoksi rupesi
ajattelemaan siirtymistä Suomeen ja se päätös hänessä
varmaksi vakaantui senjälkeen kun
ranskalainen kenraali oli kutsuttu Ruotsin
kruununperijäksi. V. 1810 A. kävi Suomessa, palasi vielä
Ruotsiin, mutta muutti Joensuun kartanoonsa
lopullisesti 1811. Aluksi hän aikoi elää siellä
syrjässä tiluksillaan, mutta hänet kutsuttiin jo
pian Pietariin, missä hän ennen pitkää pääsi
keisari Aleksanteri I:n suureen suosioon.
Lopulla vuotta 1811 perustettiin Suomen
asiain komitea Pietariin ja A. kutsuttiin sen
en-simiiiseksi puheenjohtajaksi, vaikuttaen
persoonallisuudellaan ja lahjoillaan paljon Suomen
19. Painettu 7,09.
hyväksi. Hänen ansiokseen on ennen kaikkea
luettava „Vanhan Suomen" yhdistäminen
muuhun Suomeen. Toiset A.n uudistustuumat,
kuten Suomen oman armeijan perustaminen,
eivät toteutuneet. Jo Kustaa lll:n aikana A.
oli ollut Turun akatemian kanslerina; nyt hän
1812 taas tähän toimeen määrättiin. Samana
v. hän ylennettiin kreivilliseen sukuun.
Näistäpuolin hänen terveytensä rupesi
murtumaan eikä hän voinut kuin vähän aikaa ottaa,
osaa v. 1812 sotaan Napoleonia vastaan. Hän
kuoli Tsarskoe Selossa elok. 19 p. 1814 ja
tuotiin haudattavaksi Halikon kirkkoon. Suomen
on syytä kiitollisuudella muistella tätä
monivaiheista, lahjakasta, joskin huikentelevaa
poikaansa, sillä hän oli mukana tehokkaasti
vaikuttamassa Suomen olojen vakaantumiseksi
omintakeiselle kaunalle. [E. Tegnér, „Gustaf
Mauritz A." I-III (Stockholm 1883-87) ; S. Ivalo,
„Kustaa Mauri A." (Hels. 1907).] S. I.
5. Aleksander A. (1794-1876), kreivi,
ministerivaltiosihteeri, Kustaa Mauri Armfeltin
poika, synt. Riiassa vanhempain ollessa
pakomatkalla. A. harjoitti opintoja Upsalan,
Edinburghin ja Turun yliopistoissa ja tuli 1814
hovioikeuden auskultantiksi, mutta siirtyi sitten
sotilasuralle, otti osaa sotaan ranskalaisia
vastaan ja palveli Suomessa ja Venäjällä, kunnes
1827 erosi kapteenina. Senjälkeen hän palasi
siviiliuralle ja tuli 1831 Suonien Pankin
johtajaksi. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin
Pietariin ministerivaltiosihteerin, kreivi
Rehbinderin avuksi ja nimitettiin v. 1834 varsinaiseksi
ministerivaltiosihteerin apulaiseksi. Rehbinderin
kuoltua 1841 A. ensin määrättiin
virkaatekeväksi ja seur. vuonna vakinaiseksi Suomen
ministerivaltiosihteeriksi. Samalla hän tuli
yliopistoa koskevain asiain esittelijäksi. Hän sai
1866 todellisen salaneuvoksen ja 1869 filos.
kunniatohtorin arvon sekä nimitettiin
ensinmainit-tuna vuonna valtakunnan neuvoston jäseneksi.
Paljo muitakin suosionosoituksia tuli hänen
osakseen sekä hallitsijan että kansalaisten
puolelta. — Ministerivaltiosihteerinä A. noina
monivaiheisina ja maallemme tärkeinä aikoina pyrki
hallitsijalle aina esittämään Suomen asiat
mahdollisimman otollisessa valossa, ja onnistui
hänen vähitellen — varsinkin senjälkeen kuin
kenraalikuvernööri Berg, jonka kanssa hän oli
ollut hyvin kireissä väleissä, 1862 oli ottanut
eronsa — päästä hallitsijan täydelliseen
luottamukseen. V. 1857 perustettiin A:n ehdotuksesta
uudelleen Suomen asiain komitea Pietariin.
Niinikään hänen esityksestään Aleksanteri II
hyväksyi m. m. rahakannan uudistuksen ja
valtiopäivälaitoksen uudelleen voimaansa
panemisen, monista muista tärkeistä toimenpiteistä
puhumatta. Kuitenkaan ei vielä ole tarkoin
määritelty hänen osallisuuttaan varsinkaan
Aleksanteri II:n aikuisiin toimenpiteisiin. —
A. oli varovainen valtiomies, tyyni hovimies,
hienosti sivistynyt ja ystävällinen.
6. August Magnus Gustaf A.
(1826-94), kreivi, tilanomistaja, valtiopäivämies, tuli
varhain tunnetuksi etevänä maanviljelijänä.
Ritariston ja aatelin valitsemana hän kuului
n. s. tammikuun valiokuntaan. Valtiopäivien
töihin hän otti vaikuttavalla tavalla osaa, m. m.
toimien 1877-78 vuosien valtiopäivillä asevelvol-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
