- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
695-696

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Atšinsk ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

690

Attasea—Attila

696

H. I). A. Atterbom.

sensa on „Mantik attair" („Lintujen puhetta"),
jossa ihmissielu ja jumaluus asetetaan toistensa
arvoon. Kuuluisa on myös „Pendname", joukko
opetusrunoja ja mietelmiä (saksaksi käänsi
Nesselmann 1871). K. T-t.

Attasea (ransk. ntluclié), vieraan maan
lähetystössä palveleva nuorempi virkamies.

Atterbom [-burn], Per Daniel Amadeus
(1790-1855), ruots. runoilija ja
kirjallisuushisto-rioitsija, synt. 19 p.
tammik. 1790 Asbossa
Ttägöötanmaalla; oli
Upsalassa 1807
perustetun ,,Aurora"-seu-ran päämies ja
„Phosphoros" nimisen
aikakauslehden toimittaja, taisteli
uusromanttisten aatteiden
puolesta
kustavilaisia vastaan.
Huomattavimmat teokset: „Fågel blå",
kesken jäänyt
satunäytelmä, ja
„Lycksalig-hetens ö",
näytelmä-runo, joka sisältää
A:n romanttisen elämänkatsomuksen ja
muutamia hänen parhaista runoistaan. Hänen
kirjallisuushistoriallinen pääteoksensa on „Svenska
siare och skalder" (1841-55). A. tuli 1828
filosofian ja 1835 estetiikan ja uudemman
kirjallisuuden professoriksi Upsalan yliopistoon. Kuoli
Upsalassa 21 p. heinäk. 1855. V. 7’.

Atthis, 4:nnellä ja 3:nnella vuosis. e. Kr.
kukoistaneen, Attikan paikallishistoriaa
käsitteleviin kronikkakirjailisuuden yhteisnimitys. Sen
huomattavin edustaja oli Philokhoros
(k. 201 e. Kr.). E. R-n.

Atticus, Titus Pomponius (109-32
e. Kr.), roomalainen ritari, opiskeli nuorena
useita vuosia Ateenassa (siitä nimi A. =
„attikalainen") ; Koomassa hän sitten eli yksityisenä
miehenä harjoittaen kirjallisia toimia. Oli
Ciceron läheinen ystävä. Hänen
kustannusliik-keensä (kirjain jäljentäminen) on mainittava.
Hänen teoksistaan ei ole ainoatakaan jäljellä,
jotavastoin Ciceron hänelle kirjoittamat kirjeet
ovat säilyneet.

Attika (kreik. AttikC, lat. Attica), Kreikan
kaakkoisin maakunta, jota rajoittavat
pohjoisessa Boiotia, lännessä Megaris, lounaassa
Sa-ronin lahti ja idässä Aigeiau-meri. A:n
pinta-ala (saaret mukaan luettuina) tekee lähes
2,000 km1, väkiluku oli vanhan Kreikan
kukois-tusajalla n. 250.000, nykyään n. 342,000 as.
Melkoisen osan täyttävät vuoret. Niiden välisistä
lakeuksista on huomattavin Ateenan tasanko
(Pedion tasanko), jota ympäröivät lännessä
Aigaleos-, pohjoisessa Parnes-, koillisessa
Brilet-tos- 1. Pentelikon- ja kaakossa Hymettos-vuoret.
Pitkin A:n pohjoisrajaa kulkee Kithaironin
vuoriharju, kaakossa on Laurion-vuori ja
Stinionin niemi. Vähäpätöisistä joista on
huomattavin Kephisos (nyk. Sarantapotamos). A:n
asukkaat olivat muinoin joonilaista heimoa,
nykyään ne enimmäkseen ovat albanialaisia.
Suuremmalla menestyksellä kuin maanviljelystä
on A:ssa aina harjoitettu öljy- ja viinipuun vil-

jelystä sekä lampaan- ja mehiläishoitoa.
Tuottava on myös ollut kalastus, jonka ohella kauppa
ja merenkulku muinaisajaila olivat vilkkaat.
A. oli silloin jaettu kuntiin („demoi"), joita
Rooman keisarivallan alussa mainitaan olleen
174 ja jotka Kleistheneen ajoista (v. 510 e. Kr.)
olivat jaetut A:n 10:n (ajoittain 12:n-13:n)
,heimon" (p h y 1 a i) kesken. A:n pääkaupunkina
on aina ollut Ateena; muista paikoista
mainittakoon Peiraieus, Eleusis ja
Marathon. Nykyään A. (ynnä Salamis, A i g i n a
ja M e g a r i s) muodostaa erityisen
hallintopiirin („nomos"). E. R-n.

Attika (kreik.), rakennust., riemukaarissa ja
rakennuksissa vaakasuorasti päättyvä
koristeellinen rakennusosa kattolistan yläpuolella. Usein
siinä on kuvapatsaita, vertauskuvia tai
kirjoituksia, jotka osoittavat rakennuksen tarkoitusta.
Attika kuuluu antiikkiseen rakennustaiteeseen,
josta sen sitten renessanssi otti käytäntöön.

E. R-r.

„Attikalainen suola", hieno ja älykäs
sukkeluus.

Attikismi, attikalaisuus, attikalainen, s. o.
ateenalainen kielimurre, jota varsinkin 5:nnen
vuosisadan suuret kirjailijat olivat kehittäneet.
Myöhemmin nimitettiin A:n nimellä sitä
kirjallisuuden suuntaa, joka pyrki palauttamaan
aito-attikalaisen kielenkäytön; tämä pyrkimys vai
litsi etenkin n. s. nuorempien sofistien
aikakaudella (2 vuosis. j. Kr.), ja sen kannattajia
kutsuttiin attikisteiksi. E. R-n.

Attila (k. 453), hunnien kuningas, Mundzukin
poika, tuli 433 setänsä jälkeen hallitukseen
yhdessä veljensä Bledan kanssa, ja 445 veljensä
murhattuaan yksin hallitsijaksi. Hänen
valtansa keskuspaikka oli nyk. Unkarissa ja täältä
lähtien hän laajalti teki ympärillä asuvat
ta-taarilaiset ja germaanilaiset kansat
alamaisiksensa sekä pakoitti Itä-Rooman keisarit
maksamaan itsellensä suunnattomia vuotuisia lunnaita.
V. 449 kävi Konstantinopolin hovin puolesta
Attilaa lepyttämässä lähetystö, Maksiminos ja
Priskos johtajina, joiden matkasta on
jälkimaailmalle säilynyt tärkeä ja valaiseva kertomus.
V. 450 A., suuttuneena siitä, että Rooman
keisari Valentinianus III, jonka sisarta Honoriaa A.
oli kosinut, oli hyljännyt hänen kosintansa,
lukemattoman sotajoukon kanssa lähti liikkeelle
Länsi-Rooman valtakuntaa vastaan ja kulki
hävittäen Etelä-Saksan kautta Reinin yli Galliaan.
Täältä kuitenkin Aëtius (ks. t.) taistelussa
Ka-talaunisilla kentillä 451 pakoitti hänet
peräytymään. Mutta jo seur. vuonna A. oli valmis
hyökkäämään pohjoiseen Italiaan, jossa hävitti
Aquilejan, mutta josta sitten, tarinan mukaan
paavi Leo X:n taivuttamana, palasi omaan
maahansa. V. 453 A. äkkiä kuoli keskellä
hääjuhliansa germaanilaisen ruhtinattaren Ildikon
kaussa, nähtävästi tämän surmaamana, ja hänen
laaja valtakuntansa hajosi pian. A. oli
lyhyenläntä, mutta lujavartaloinen; iho oli tumma,
silmät pienet, mutta terävät, parrankasvu harva.
Hänen esiintymisensä oli arvokas, elämäntavat
yksinkertaiset, ja vaikka hänen vihansa
vapisutti rohkeimmatkin, oli hän muuten oikeutta
rakastava. Hallitsija, joka yhdisti niin monta
eri kansaa valtansa alle ja piti niitä koossa, ei
suinkaan voinut olla aivan tavallinen henkilö.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:18 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0384.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free