Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Calonne ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1447
Calvin
1448
mykscllä tehdii hänet sanalleen kuuliaiseksi".
1534 hän rikkoi välinsä katolisen kirkon kanssa,
joutui vähäksi aikaa
vankeuteen ja lähti
sitten matkoille, ensin
Hanskassa sekä,
vainon kotimaassa
käytyä ankarammaksi,
1535 Strassburgiin ja
Baseliin, solmien
suhteita sikäläisten
uskonpuhdistajien
kanssa. Strassburgissa
C. kirjoitti
reformato-rillisen uskonopin
esityksen, Institutio
religionis christianæ
(pain. Baselissa 1536),
joka yhdellä iskulla
kohotti nuoren
tekijänsä protestanttisten
teologien eturiviin. Käytyään Italiassa
uskonpuhdistusta suosivan Ferraran herttuattaren
Renatan (ks. t.) hovissa hän paluumatkalla
joutui Genèveen, jonka porvaristo äskettäin
oli vapauttanut kaupunkinsa sekä Savoijin
herttuain että katolisten piispojen vallasta.
Sikäläinen uskonpuhdistaja Farel (ks. t.) ei
kuitenkaan pystynyt saamaan aikaan syvällisempää
uudistusta; mutta C:n saapumista hän piti
Jumalan viittauksena ja melkeinpä pakoittamalla sai
hänet jäämään Genèven kirkollisten olojen
järjestäjäksi saarnaajana ja opettajana. Tämä C:n
ensi oleskelu Genevessä kesti elok. 1536—huhtik.
1538. C. laati katkismuksen nuorisolle,
uskontunnustuksen, johon koko porvaristo
10-henki-sissä ryhmissä vannotettiin, sekä kirkkolain,
joka asetti kaupunkilaiset mitä ankarimman
siveellisen valvonnan alaisiksi. Siitä syntynyt
tyytymättömyys kasvoi kasvamistaan, kunnes
vas-tustuspuolue pääsi valtaan ja karkoitti C:n ja
Farelin. C. asettui taas Strassburgiin, tullen
ranskalaisen pakolaisseurakunnan papiksi,
tehden tieteellistä työtä ja solmien suhteita
saksalaisiin teologeihin, varsinkin Butzeriin (ks. t.)
ja Melanehthoniin. C. otti tällöin osaa
uskonnon-keskusteluihin Wormsissa ja Regensburgissa.
Sillä välin oli Genèvessä syntynyt yhä
arveluttavampi epäjärjestys, joka lopulta aiheutti
päätöksen, että C. oli kutsuttava takaisin.
Vastahakoisesti kutsua noudattaen C. palasi syysk. 13
p. 1541, ja siitä pitäen oli Genève hänen
maailmanhistoriallisen toimintansa näyttämönä. Se
oli nuori, vasta muodostumassa oleva
yhteiskunta, jonka C:n tarmokas tahto saattoi
muovailla ihanteittensa mukaiseksi. Tämä ei
kuitenkaan tapahtunut ilman ankaria taisteluita, jotka
kerta toisensa perästä olivat syöstä C:n
asemastaan. Vastustus lähti milloin löyhistä
siveellisistä periaatteista (n. s. „libertiinit"), milloin
tyytymättömyydestä muualta tulleiden miesten
määräämisvaltaan, milloin rehellisestä
vakaumuksesta, joka oli tullut C:n mielipiteistä
poikkeaviin tuloksiin. C. itse näki kaikessa vain
kapinaa Jumalan selvää tahtoa vastaan, jonka tulkki
hän oli, ja säälimättä hän kukisti kaikki
vastustajat, pitäen väkivaltaisiakin keinoja ei
ainoastaan luvallisina, vaan suorastaan
asianmukaisina. Kuuluisimmaksi on tullut Mikael Servet’n
(ks. t.) juttu 1553. C:n puolue kasvoi Genèveen
muuttaneiden ranskalaisten kautta, ja v:sta 1555
oli hänen asemansa lopullisesti vakaantunut.
Tunnustettava kumminkin on, että häntä ei johtanut
persoonallinen vallanhimo, vaan ankara
velvollisuudentunto ja suurisuuntainen käsitys
uskonpuhdistuksen silloisen aseman vaatimuksista.
C. oli tiedemiehenä etevin uskonpuhdistajista;
hänen ajatus- ja esitystapansa oli terävä, selvä
ja ankaran johdonmukainen. ,,Institutio"n yhä
laajentuvat laitokset osoittavat hänen kykyään
dogmaatikkona; sitäpaitsi hän on tullut
kuuluisaksi raamatunselittäjänä, kirjoittaen
kommentaareja etupäässä Uuden testamentin kirjoihin.
Opissaan C. oli saanut vaikutuksia
Lutherista, Zwingli’stä ja Butzerista, mutta
omintakeisesti niistä kehittänyt järjestelmän, joka on
määrännyt uskonpuhdistuksen toisen päähaaran,
„reformeeratun" kirkon (ks. t.) teologisen
luonteen. C. pani enemmän painoa Jumalan
kaikkivaltaan kuin hänen rakkauteensa ja kehitti
ai monvalitsemusopin (ks. t.) äärimäisyyteensä
opettaen, että Jumala on iankaikkisuudesta
määrännyt muutamat autuuteen, toiset
kadotukseen, osoittaen majesteettinsa niin toisessa kuiu
toisessakin. Ehtoollisopissa C. kulki Lutherin ja
Zwingli’n keskitietä opettaen, että uskovainen
hengellisesti, mutta silti todellisesti tulee
osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä, jota
vastoin uskomaton nauttii vain leipää ja viiniä.
Suuremmassa määrässä kuin Luther C. käytti
Raamattua puustavillisena auktoriteettina,
syrjäyttäen myös aste-eron Uuden ja Vanhan
testamentin välillä ja käyttäen jälkimäistäkin
kristityn lakina; C:n koko uskonnollinen
katsantotapa on lainomaisempi kuin luterilaisuuden,
mutta myös energisempi, enemmän toimintaan
suunnattu. Teroittaen elämän pyhitystä C.
si-vey»opissaau antaa suuren arvon positiiviselle
työlle elämän eri kutsumuksissa; hänen
käsityksensä valtiosta, kansalaisvelvollisuuksista ja
taloudellisen elämän laeista on uudenaikaisempi
kuin Lutherin. —
Jumalanpalveluksessa C. hylkäsi kaikki, mitä Raamattu ei
nimenomaan käskenyt; kirkkojen sisustus
tehtiin mahdollisimman koruttomaksi, alttarin
sijalle tuli yksinkertainen pöytä, öylättien
asemesta käytettiin murrettua leipää, juhlapäivistä
säilytettiin ainoastaan joulu, pääsiäinen ja
helluntai, mutta sunnuntai oli ankarasti
pyhitettävä; virsikirjana käytettiin ainoastaan Davidin
psalttaria. Seurakuntajärjestykselle
ja kirkkokurille C. pani mitä suurimman
painon; sen järjestivät hänen 1541 antamansa
„kirkkoasetukset" fOrdonnances ecclésiastiques).
Kun sekä Luther että Zwingli jättivät
evankelisen seurakuntaelämän järjestämisen esivallalle,
niin C. sitävastoin antoi kirkolle oman, valtiosta
riippumattoman ja suhteellisesti kansanvaltaisen
hallinnon. Sen etupäässä oli kaksi virkakuntaa:
..kunnianarvoisa seura" (Vénérable Compagnie)
ja ..konsistori". Edellisen muodostivat kaupungin
papit ja uskonnonopettajat; se valvoi opin
puhtautta. „Konsistoriin" taasen kuuluivat kaikki
papit ja 12 maallikkoa; se valvoi
seurakunta-Inisten koko elämää niin toiminnassa knin
puheissa ja mielipiteissäkin todellisen
inkvisitsioni-tuomioistuimen tavoin, käyttäen vakoilua ja
kidutusta. Kaikenlainen ylellisyys, näytelmät, peli
Calvin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
