Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Carleton ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1493
Carleton—Carlos
1194
Emilie Flygare-Carlén.
öiin. J. V. Snellman kuului, oleskellessaan
Ruotsissa 1839-42, rouva C:n likeiseen seurapiiriin.
Kirjailijatoimensa
rva C. alkoi 1838
julkaisemallaan
romaanilla „Valdemar
Klein’’. Se on
selkkaus-romaani, jolla
ei ole sanottavaa
merkitystä, mutta on
sujuvasti kirjoitettu.
Se saavutti
menestystä ja rohkaisi
kirjailijatarta
jatkamaan. Rouva C:n
romaanituotanto on
mitä runsain. Hänen
ensimäisen
kehitys-kautensa romaaneista
on mainittavin
„Skjutsgossen" (1841,
2 osaa), joka kuvaa köyhän ja rappeutuneen
aatelissuvun jäsenen kärsimyksiä ja joka oli
suunnattu säätyennakkoluuloja vastaan. V. 1842
hän julkaisi rikosjutturomaanin „Rosen på
Tiste-lön", joka samalla on C:n ensimäinen
saaristo-romaani. Rva C:n myöhäisemmistä
romaaneista mainittakoon: „Paul Värning" (1844),
„En natt vid Bullarsjön" (1847), joka herätti
suurta huomiota, se kun ruoski ulkokullaisuutta.
Kuusi vuotta C:n kynä lepäsi, häntä kun painoi
synkkä suru lahjakkaan poikansa,
filosofian-tohtori Edvard Flygaren kuoleman johdosta.
Vasta 1859-60 hän taas julkaisi suuren
rannikko-aiheisen romaaninsa „Ett köpmanshus i
skär-gärden", joka on hänen parhaimpia tuotteitansa.
C. uhrasi melkoisesti omaisuuttaan
hyväntekeväisyystarkoituksiin ja stipendirahastoihin. —
C:n romaaneille on ominainen rikas
mielikuvitus, kekseliäisyys, tapausten taitava ryhmitys
ja juonen luonteva ohjaus. Tähän tulee lisäksi
huomattava realistinen kuvauskyky, joka
monessa kohdin ennustaa myöhäisempää
naturalismia. Hänen romaaninsa ovat käännetyt useille
kielille. [B. Schöldström, „Emilie Flygare-Carlén"
(1888) ; K. Warburg, „Emilie Flygare-Carlén"
(Nord. Tidskr., 1892).]
2. Johan Gabriel C. (1814-75), ruots.
lakimies ja kirjailija, edellisen puoliso. 1846
hän julkaisi „Romanser ur Svenska folklifvet"
ja 1870 „Samlade dikter". Runoilijana C. ei ole
suurimpia. Varsinaisen tuntehikkaan lyriikan
alalla hän kuitenkin on luonut runoja, jotka
osoittavat lämmintä, todelliselle runoudelle
avointa sydäntä. Vv. 1856-61 C. julkaisi
Bell-manin kootut teokset ja 1856 rouva Lenngrenin
runot sekä 1869 J. A. Wadmanin teokset.
Vuosina 1850-52 hän toimitti painosta „Svenska
Faniiljeboken. Läsning för hvar dag under året",
jossa teoksessa hän tahtoi antaa „kokonaiskuvan
isänmaasta, sen muistoista ja luonteista". Se
sisältää joka vuoden päivää varten kirjoituksen,
joka on jonkun Ruotsin tiedemiehen kirjoittama
(ollut meillä ilmestyneen „Oman maan"
esikuvana). C. perusti 1845 kirjailijaklubin „Gröna
stugan". J. H-l.
Carleton [kalfön], William (1794-1869),
jrl. kirjailija. Toivioretki Lough Dergiin, n. s.
pyhän Patrickin kiirastuleen, aiheutti hänen
ensimäisen kirjallisen kokeensa. Suuren suosion
sekä yleisön että arvostelijain puolelta
saavuttivat hänen kuvauksensa Irlannin kansanelämästä
ja oloista. Näiden nimenä on „Traits and stories
of the Irish peasantry" (1830). Romaani
„Far-dorougha the miser" ilmestyi 1839. 1841 C.
julkaisi uuden sarjan kertomuksia, joista yleisimmin
tunnettu on hupaisa luonnos „The misfortunes of
Barney Branagou". Poliittisessa ja kirkollisessa
suhteessa tendensillinen oli kertomus „Valentine
M’Clutchy" (1845, 3 nid.), sen tarkoitus kun oli
edistää Irlannin vapautumista ja puolustaa
katolilaista papistoa. C:n muita teoksia: „Rody the
rover" (1854) ; „The black prophet", joka tarjoaa
järkyttävän kuvan irlantilaisesta nälänhädästä
v. 1846; „The clarionet" (1852); „Red Hall"
(1852) ; „The evil eye" (1860) ; „The double
pro-phecy" (1862). nänen kuoltuansa ilmestyivät
vielä „The fair of Emyvale and the master and
scholar" (kertomuksia, 1870) ja „Farm ballads"
(1S73). C. osasi aina myötätuntoisesti kuvata
maalaisten iloja ja suruja. C:ia käsittelevä teos:
O’Donoghue, „The life of William Carleton", 1896,
sisältää C:n oman kirjoittaman elämäkerran sekä
hänen kirjeitään. J. H-l.
Carlina [-V-] ks. Ohdakkeet.
Carlino [-1’-], eräiden ennen käytettyjen
italialaisten hopea- ja kultarahain nimi; esim.
sardinialainen kultaraha. C. oli arvoltaan n. 50 Smk.
Carlisle [käla’il]. 1. Cumberlandin
kreivikunnan pääkaupunki Pohjois-Englannissa,
Edenin varrella, lähellä Skotlannin rajaa, 45,4S0 as.
(1901). Kaupungissa on kaunis tuomiokirkko
(rak. n. 1100) ja vanha linna, jossa Maria Stuart
jonkun aikaa oli vankina. Piispanistuin.
Sijaitsee kivihiilestä ja raudasta rikkaassa seudussa
ja harjoittaa huomattavaa puuvilla- ja
nahkateollisuutta. Satamana Sillotli Solway-vuonon
rannalla. — 2. Kaupunki Pennsylvaniassa
Yhdysvalloissa, 9.626 as. (1900). Metodistinen
college ja intiaanikoulu. F. v. F.
Carlos, Espanjan ruhtinaita. 1. Don Carlos
(1545-68), Espanjan infantti ja
kruununperillinen, Filip II:n ja hänen ensimäisen puolisonsa
Maria Portugalilaisen poika. Aikaisimmastä
nuoruudestaan saakka Don C. oli kivulloinen ja
osoitti myös heikkomielisyyden oireita.
Vähitellen sentähden Filip alkoi miettiä hänen
sulkemistaan pois perimys-oikeudesta. Toistaiseksi
Don C. kuitenkin tunnustettiin
kruununperilliseksi, kihlattiin sukulaiselleen Anna
Itävaltalaiselle ja pääsi valtioneuvostoon. Mitä
vanhemmaksi hän tuli, sitä selvemmiksi kävivät
kuitenkin todisteet hänen mielenhäiriöstään, jonka
ohessa hän vietti hurjaa elämää. Myöhemmin
tuli ilmi, että hän oli aikonut paeta Espanjasta
ja että hän oli vehkeillyt isänsä henkeä vastaan.
Yöllä vasten 18 p. tammik. 1568 Filip meni
vartioineen prinssin huoneistoon, anasti hänen
paperinsa ja panetti hänet vankeuteen. Tämän
jälkeen Don C. pysyi vangittuna kuolemaansa
saakka. Syistä eripuraisuuteen isän ja pojan
välillä kerrottiin paljon huhuja, esim. että Don
C. muka oli rakastunut emintimäänsä
Elisabetiin, Ranskan nenrik II:n tyttäreen, missä
huhussa ei liene muuta perää, kuin että
viimemainittu aikaisemmin oli ollut määrätty
prinssille puolisoksi. — Tästä sai m. m. Schiller aiheen
„Don C." nimiseen näytelmäänsä, jossa prinssiä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
