- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
11-12

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työlakkovakuutus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

11

rattoisammin. T:ja tavataan runsaasti
luonnonkansoilla. Myös vanhat sivistyskansat ovat niitä
käyttäneet. Mahdollisesti ne ovat alkuaan olleet
työnteon menestymistä tarkoittavia loitsuja.
Nykyajankin kansanlaulujen joukossa on t:ja,
vaikka verrattain vähän. Niiden sävelmät ovat
sitäpaitsi usein laajentuneet 4-säkeisten
lyyrillisten laulujen tapaisiksi. Paras uudenaikainen
työlauluaineisto on suurkaupunkien
kaupusteli-jain katuhuudoissa. [Kastner, ,,Les voix de
Paris" (1857); Biicher, „Arbeit und Rhythmus"
(1896, 4 :s pain. 1908).J I. K.

Työläisjunat. Rautatietalouden sosiaalinen
puoli ilmenee siinäkin, että yhteiskunnan
puolesta esitettyä vaatimusta järjestää työläisille
erityinen halvempi kuljetusmuoto rautatiet useissa
eri maissa ovat suuremmassa tai vähemmässä
määrässä noudattaneet. Missä kuljetus on
suurempaa, käytetään erityisiä t:ia, missä
pienempää, liitetään matkustaja- (paikallis-) juniin
erityisiä, yksinkertaisemmin sisustettuja
työläis-vaunuja. Myös on tätä halvempaa
kuljetus-lajia varten otettu käytäntöön erityinen
maksutapa, viikkokortit. — Lähinnä t:ia ja
työläisvaunu ja vastaavat muutamissa maissa
4:nnen luokan junat ja vaunut. — Suomessa
on t:ia toistaiseksi käytetty vain Helsingin ja
sen lähiseudun välillä. Valtionrautateiden
työ-läisvaunut kulkivat 1914 517,800 ja 1915
633,900 km. J. /7. K.

Työläisvaunut ks. Työläisjunat.

Työmehiläinen ks. Mehiläinen.

Työmies, Helsingissä joka arkipäivä (päivällä)
ilmestyvä sanomalehti, per. 1895;
sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattaia.

Työnantaja on jokainen, joka käyttää vierasta
työvoimaa, mutta etupäässä tällä sanalla
kuitenkin tarkoitetaan niitä, jotka käyttävät vierasta
työvoimaa ansiotoiminnassaan ja jotka siis
samalla ovat liikkeenharjoittajia 1. yrittäjiä. Sana
viittaa ammattikuntalaitoksen patriarkallisiin
aikoihin, jolloin t. ei ollut ainoastaan t.
nykyaikaisessa merkityksessä, vaan myöskin isäntä,
jonka vanha tapa velvoitti ylläpitämään ja
suojelemaan työläisiänsä, jotka samalla kuuluivat
hänen talouskuntaansa, söivät hänen leipäänsii
ja olivat hänestä persoonallisestikin
riippuvaisia. Kapitalismin ja suurteollisuuden mukana
t:in ja työntekijäin välinen suhde menetti
pat-riarkallison leimansa ja muuttui yhä enemmän
pelkäksi työvoiman ostajain ja myyjäin
väliseksi sopimussuhteeksi, ks. Työnantajain
järjestöt. • J. F.

Työnantajain järjestöt. Se seikka että
työväki järjestymällä on vahvistanut asemaansa
työnantajiin nähden, on pakottanut
viimemainitutkin järjestymään. T. j:n (yhdistysten,
liittojen) tarkoituksena on työnantajain etujen
valvominen työväkeen nähden, erityisesti niiden
puolustaminen sellaisia työväen vaatimuksia
vastaan, joita työnantajat pitävät epäoikeutettuina
ja koko liiketoiminnalleen turmiollisina. Tässä
mieilessä perustetut t. j. ovat erotettavat
kartelleista (ks. t.) ja taloudellisista tai
talouspoliittisista yrittiijäin yhdistyksistä. Yrittäjien
talouspoliittisilla yhdistyksillä on päämääränä
valvoa näiden etuja etupäässä talouspoliittiseen
ja yhteiskuntapoliittiseen lainsäädäntöön nähden.
Kuitenkin on huomattava, että kartellit ja yrit-

12

täjäin talouspoliittiset yhdistykset voivat ja
tosiasiallisesti ovatkin paljon vaikuttaneet
myöskin työntekijäin ja työnantajain välisten
suhteitten muodostumiseen, ja että on olemassa
työn-antajayhdistyksiä, jotka samalla kertaa pitävät
silmällä sekä työolojen järjestämistä että
talouspoliittisten päämääräin saavuttamista.

Ensimäiset työväen lisääntyvien vaatimusten
vastustamiseksi perustetut työnantajajärjestöt
lienevät syntyneet Englannissa ja Polijois-Ame
riikassa 19:nnen vuosis. keskivaiheilla. Saksassa
tavataan tällaisia yhdistyksiä ainakin 1860- ja
70-luvulta alkaen. Mutta yleisemmin niitä on
alettu perustaa kaikissa maissa vasta 1900
luvulla. Työnantajayhdistysten sekä ulkonainen
että sisäinen järjestys on hyvin vaihteleva.
Siellä, missä työnantajain järjestyminen on
pitemmälle kehittynyt, esim. Saksassa, on
olemassa sekä paikallisia sekayhdistyksiä että
koko maan käsittäviä ammatt iliitto ja. Mutta on
myöskin olemassa laajempialueisia
piiriyhdistyk-siä. jotka ottavat jäsenikseen suorastaan
yksityisiä työnantajia järjestääksensä ne edelleen piiri
-ja ammattiryhmiksi. Asiain hoito on tavaili
sesti jaettu kolmen hallintoelimen:
jäsenkokouksen, valtuutettujen ja hallituksen kesken.
IJalli-tuksen, jonka valta joskus saattaa olla varsin
laaja, valitsee joko jäsenkokous tai valtuutetut.
Juoksevat asiat hoitaa tavallisesti palkattu asia
mies. Varansa työnantajajärjestöt saavat
pääsyjä jäsenmaksuista, jotka tavallisesti määrätään
liikkeen työväen lukumäärän tai vuodessa
maksettujen palkkain summan mukaan. Samaten
kuin työväen järjestöt ovat tyunanta jäinkin
yhdistykset alkaneet liittyä keskusjärjestöiksi.
Saksassa oli alkuansa kaksi keskusjärjestöä
,,Die llauptstelle deutscher Arbeitgelierverbände"
ja ,,Der Verein deutscher Arbeitgeberverbände",
joista edellinen edusti melkein yksinomaan
suurteollisuutta, jälkimäinen osittain myöskin käsi
työläispiirejä. V. 1913 ne sulautuivat yhteen
nimellä ,,Die Vereinigung deutscher
Arbeitgeberverbände". Tanskassa on v:sta 1899
keskusjärjestö „Dansk arbejdsgiver- og
mesterfore-ning", Ruotsissa on v:sta 1902 suurin jär
jestö „Svenska arbetsgifvareföreningen".
Suomessa on voimassaolevan elinkeinolain mu
kaan elinkeinojen harjoittajani kaupungeissa
muodostettava elinkeinoyhdistyksiä, joihin kaik
kien ilmoitusvelvollisten liikkeenharjoittajien on
ruvettava jäseniksi. Kauppiailla on oma yhdis
tyksensä ja käsityön ja telulasliikkeen
harjoittajilla tavallisesti yhteinen käsityö- ja tehdas
yhdistyksensä, jonka asiana on valvoa ammat
tien harjoittajien yhteisiä etuja. Näiden, työn
antajain virallisten ammattiyhdistysten
merkitys on kuitenkin aina ollut hyvin* vähäinen.
Työväenliikkeen varttuessa alkoi 1890 luvulla
muodostua vapaita työnantajayhdistyksiä. Ne olivat
aluksi paikkakunnallisia: vasva 1900-luvun alussa
useiden tärkeimpien teollisuushaarojen työn
antaja järjestöt alkoivat yhtyä yleisiksi koko
maan käsittäviksi ammattiliitoiksi, joista mainit
takoon Suomen metalliteollisuuden, kutomateolli
suuden, lasiteollisuuden, paperi- ja
puumassateollisuuden, sahateollisuuden, nahka- ja
kenkätehtaiden, graafillisen teollisuuden, kirjansitomoi
den omistajain, nahkuriainmatin
työnantajaliitot. V. 1905 perustettiin keskusjärjestö „Suomen

Työläisjunat—Työnantajain järjestöt

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0018.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free