Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wallhof ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
531
Vallinkoski
532
ja persiaa. V. 1843 hänen hartaat toiveensa
päästä Itämaille toteutuivat. Saatuaan
yliopistolta matka-apurahan W. lähti Lyypekin,
Hampurin, Pariisin ja Marseillen kautta
Konstantinopoliin sekä sieltä Kairoon. W. oli päättänyt
liikkua erämaassa muhamettilaisena;
helpot-• taakseen tätä hän jo kotimaassa oli perehtynyt
jossain määrin lääkärinammattiin. Tämä
suunnitelma osoittautuikin erinomaiseksi, sillä
lääkärinä W:n oli paljoa helpompi päästä beduiinien
pariin ja heidän luottamuksestaan osalliseksi.
Puolitoista vuotta meni W:lta Egyptissä
alku-valmistuksiin. Hän tahtoi täydellisesti perehtyä
arabian kieleen, arabialaisten ajatusmaailmaan
ja tapoihin, ennenkuin uskalsi lähteä heidän
pariinsa. Tekipä hän matkan Pohjois-Egyptiin,
Niilin toiselle kataraktille saakka.
Huhtikuussa 1845 W. lähti ensimäiselle
pitemmälle Arabian matkalleen. Tie kulki Ma’anin,
Götin ja Hajilin kautta Medinaan ja Mekkaan,
missä hän otti osaa Mekan uskonnollisiin
menoihin. Mekan satamakaupungista, Giddasta, W.
nousi laivaan ja tuli vaiherikkaan merimatkan
jälkeen maaliskuussa 1846 takaisin Kairoon.
Täällä hän sairastui mutta lähti lopulla samaa
vuotta matkalle Palestiinan maihin käyden pyhillä
paikoilla ja palaten keväällä 1847 taas Kairoon.
Kolmannelle matkalleen VV. lähti saman vuoden
joulukuussa. Mentyään Punaisen-meren poikki
Moilaan hän jatkoi Hajiliin, josta aikoi
kääntyä Etelä-Arabiaan tutkiakseen sen vieläkin
tutkimattomia erämaita. Tällöin hän sai kuulla
Hajilin ruhtinaan tietävän, että hän oli kristitty.
Koska W. tunsi sikäläisten beduiinien
suvaitsemattomuuden — nämä seuduthan olivat
vahha-biittien (ks. t.) kotimaa —- hän kiireimmän
kautta lähti pohjoista kohti Bagdadiin, jonne
hän saapui kesällä 1848. Kuumuus vaivasi
Bagdadissa W:ia kovin. Kohta sen tauottua hän
lähti pitkälle Persian matkalle käyden m. m.
Ispahanissa ja päätyen lopulta Basraan, mistä
käsin hän aikoi lähteä Etelä-Arabiaan. Basrassa
hän oli toivonut saavansa lisää rahoja
supistuneeseen matkakassaansa, mutta jonkun
erehdyksen vuoksi hänen toiveensa petti. Seurauksena
oli, että W. täällä usean viikon eli mitä
kur-jimmissa olosuhteissa nähden suoranaisesti
nälkää. Lopulta hän pääsi Bagdadiin, josta
kiireimmän kautta kulki kamelin selässä Syyrian
erämaan poikki Damaskokseen, sekä sieltä
Beirutin kautta laivalla takaisin Kairoon. Kuusi
vuotta itämailla oltuaan W. elokuussa palasi
Eurooppaan.
Seuraavan talven W. oleskeli Lontoossa
täydentäen teoreettisesti tietojaan Arabian
sisäosista, varsinkin arabialaisten heimojen
historiasta ja keskinäisistä suhteista. Sekä Lontoon
että Pariisin tieteellinen maailma osoitti hänelle
mitä suurinta kunnioitusta. Hän luki Lontoon
maantiet, seuran kokouksessa kertomuksen
kolmannesta matkastaan, mikä kertomus painettiin
seuran keskustelemuksiin („Notes taken during
a journey through part of Northern Arabia in
1848"), ja hänen neuvojaan kysyttiin uuden
laajan Arabian kartan laadinnassa. Tultuaan kotiin
W. väitteli väitöskirjalla »Carmen elegiacum
Ibnu-l-Faridi" ja nimitettiin 1851 Itämaiden
kielten professoriksi, kun sitä ennen viran aikaisempi
haltia Geitlin W:n tähden oli pyytänyt siirtoa
toiseen professorinvirkaan. — W:n viimeinen
vuosi meni osaksi opetustyöhön osaksi
matka-tulosten valmistelemiseen. »Deutsche
Morgenlän-dische Gesellschaft"in aikakauskirjassa (5 ja 6)
W. on julkaissut foneettisesti erittäin tärkeitä
huomioita beduiinien kielestä. Hän suunnitteli
myös laajaa ruotsinkielistä matkakertomusta,
josta matkan kahdeksan ensi päivää käsittävä
alku ehti valmistua (julkaistu myöhemmin nimellä
,,G. A. W:s första resa frän Cairo tili Arabiska
öknen 1845". Fragment.). Samalla hän
suunnitteli uutta matkaa Arabiaan. Kesken näitä
suunnitelmiaan W. äkkiä kuoli 23 p. lokak. 1852.
Kuoleman syynä oli sydänhalvaus.
W:n vaivaloisten matkojen tieteellinen tulos
jäi täten keskeneräiseksi. Tämä on sitä
valitettavampaa, koska W. matkoillaan teki hyvin
vaillinaisia muistiinpanoja liiaksi luottaen
muistiinsa. Olisi senvuoksi ollut suotavaa, että hän
itse olisi saanut tieteellisesti julkaista
matka-tuloksensa. Sitäpaitsi W. oli enemmän
seikkai-lijaluonne kuin teoreetikko. Hänen teknillinen
ja foneettinen valmistuksensa ei ollut riittävä,
Uudella matkallaan, joka jäi suorittamatta, W.
toivoikin voivansa täydentää ensimäisen
matkansa tulosten puutteet. Kuitenkin pidetään VV:n
saavuttamia tuloksia vieläkin erittäin tärkeinä
Sisä-Arabian olojen ja beduiinien kielen
tuntemiseksi. Valitettavasti ei VV :n matkakertomuksia
vielä ole julkaistu laajemmalle ulottuvalla
sivistyskielellä. Rohkeana tutkimusmatkailijana,
suorana ja avonaisena luonteena ja hyvänä
toverina W. jätti jälkeensä valoisan muiston sekä
kotimaassaan että kaukana Arabiassa. — VV :n
kirjeet ja päiväkirjat julkaisi vv. 1864-66 S. G.
Elm-gren nimellä »Reseanteckningar frän orienten"
(4 nid.). Näitä täydensi 1905 K. L. Tallqvist
niteellä »Bref och dagboksanteekningar".
Joitakuita VV :n keräämiä beduiinilauluja julkaisi
H. Kellgren »Deutsche Morgenländische
Gesell-schaft"in aikakauskirjassa (12). |Tallqvist. ,.Y. A.
VVallin" (1903); sama, »G. A. VVallin" (1905)/]
H. H-a.
Vallinkoski, koski Vuoksessa, 4 1/2 km Imatran
alapuolella, tunnettu erinomaisesta
luonnonkauneudestaan, putouskorkeus 5,7 m, putouksen pituus
120 m, hevosvoimamäärä keskiveden aikaan 43,776
(korkean veden aikaan 50,920 hevosv. ja matalan
36,708 hevosv.). Rantapaviljonki, jossa
täydellinen ravintola. Automobiili ja hevosia saatavana.
Tilaisuus kylpyihin, soutelemiseen ja
kalastukseen. Tie Imatralle (5 km) kulkee pitkin joen
Vallinkoski (B. Lindholmin maalauksen mukaan).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
